Heippa! Terveisiä Tampereelta.
Juna saapui parikyt minuuttia sitten ja tässä me Mymmelin kanssa odotamme bussia.
Mun piti jo junassa sepustaa ummet ja lammet elämästäni mutta nukuin ekat kaks ja puoli tuntia Pännäisiin asti, sillä olin tolkuttoman väsynyt. Äkkiä tuo neli- ja puolituntinen vain menöö, nukkuessa, syödessä, juodessa, vessassa käydessä, viestitellessä ja puhelimessa puhuessa. Mulla on läppärikin mukana, mutten ehtinyt junassa sitä aukaista. Päätin näpyttää kännykällä, jotta vauhtiin pääsee.
Joo mää tiiän mulla on tapana kategorisoida kuulumiseni erillisiin osa-alueisiin. Niin teen nytkin. Ossaan mää myös tuosta vain kertoa, MUTTA MULLA ON ASIAA! Siksi on selekeämpää jaotella.
TYÖSSÄOPPIMINEN
Mulla meni tosi hyvin nuo reilut kolme viikkoa, jonka olin työharjoittelussa. Sain hyvvää palautetta ja parhaan mahdollisen arvosanan. Tein la, ma ja ti näytön. Keskiviikkona oli arviointi, jonka jälkeen jäin vielä yhden kierroksen ajaksi pelaamaan Kimbleä asukkaiden kanssa. Heille tuntui jäävän hieman haikea mieli, kun sanoin että lähden. Muuan asukas puhkesi kyyneliin. Itsellekin tuli vähän surku, mutta sanoin, että aina voin tulla moikkaamaan. Meillä on hyvä porukka ja välillä tuntui, kuin olisimma yhtä suurta perhettä. Oon aina ollu tosi sopeutuvainen ja tässä harkkapaikassa mua ei jännittänyt kertaakaan. Harjoittelusta jäi tosi hyvä mieli. :)
Välikysymys: NO MILTÄ MANSE NÄYTTÄÄ?
Eikkait tässä. Moderniksi metropoliksihan tämä on menossa. Kyllä Oulu riittää mulle. Ei vaan, hyvin ne on saaneet Hämeenkadulla kiskoja etenemmään. Istun bussissa matkalla Kalkkuun. Lähetään Keskustorilta justiin. Illalla pyyhkäisen uudestaan tänne keskustaan, jossa on luokkakokous. Tuossa on vieläkin tuo Ratikkakahavila joka oli jo viime kesänä. Ja kauhia jono... on se vaa, olenko mä täällä joskus asunut? Vaahterat on oikein komiat. Tosin emmää paljoa jaksa katella. Vieläki silimät ristissä. Jos sitä ottais päikkärit ku porukoille pääsee.
TYÖRINTAMA
Laitoin viime sunnuntaina avoimen hakemuksen yritykseen, jossa olin työssäoppimassa. Minulle soitettiin tiistaina. Sovimme haastattelun seuraavalle päivälle. Arvatkaapa mitä? Ne palakkas mut! Aloitan 7.10. henkilökohtaiset avustajan työt Oulusalossa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aivan kuten rekkamiehellä, "kello neljältä soi", kastaudun Oulujoessa ainakin melkein joka aamu ja lähden kuuden jälkeen talsimaan tai polokemmaan Merikoskenkadulle, josta hyppään 8:n kyytiin, joka vie minut suoraan perille. Kasi on lentokenttäbussi ja työpaikkani ei ole kaukana lentoasemasta.
Mulla on nyt siitä mielenkiintoinen tilanne, että ensimmäsitä kertaa teen töitä kuukausipalkalla. Aikaisemmin oon joka ikisessä paikassa ollut tuntityöläänen. Kuten Matti ja Teppo, "mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen". Toki jos oisin itse saanut valita, oisin mennyt keikkalaiseksi silloin tällöin sinne, missä satutaan milloinkin tarvitsemaan. Mieluusti Tuiran toimipisteeseen, kun se on mulle tuttu paikka. Mulla on sopimus toukokuun loppuun saakka, sillä toimin sijaisena. Vaan eipä duoda diiä vaikka sen jäläkeen saisin sijaisuuksia muualta.
Haastattelussa unohtui vain mainita eräs pikku juttu, nimittäin jaksamisen haasteet. Meikä tekee täyttä päivää ja pelekkiin työmatkoihin menee jo melkein kaks tuntia, joten vapaa-aikaa ei todellakaan ole liikaa. Laskin, että jos kolmen tietämillä pääsen, tunti menee kottiin pääsyssä ja mulla on melko tasan kolme tuntia aikaa. Seitsemältä on laitettava nukkumaan jotta ehtii nukkua 9 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti