sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Lomalla ja pohjalla

Moi vain. Nyt täytyy sanoa, että mulla ei todellakaan ole hyvä olo. Eilen kaikki oli vielä ok. Heräsin aikaisin, kävin tulivuori Teidellä, zumbasin, treenasin salilla jalat ja keskikropan ja illalla vielä uin. Tänä aamuna en meinannut päästä sängystä ylös.

Olin kamalan väsynyt ja sen lisäksi mulla oli huono olo. Olin kahden vaiheilla selviänkö aamupalalle. Piti käydä oksentamassa jotta pahin olo helpotti, ja auttoihan se. Kävin aamupalalla vaikka paljon mitään en syönyt. Halusin osallistua 10.30 alkavaan venyttelyyn. Alussa kaikki meni hyvin mutta sitten paha olo oli taas vähällä iskeä. Selvisin kuitenkin tekemällä liikkeet rauhallisesti. Paluu hotellihuoneelle oli yhtä kapuamista, sillä mäet ovat jyrkkiä ja välimatkat pitkiä.

Viimeiset kolme tuntia en ole muuta kuin nukkunut. Uni on auttanut, sillä olin kuolemanväsynyt, mutta huono olo on nukkuessakin kaiken aikaa läsnä. En ole juonut alkoholia tippaakaan enkä toisaalta usko että olisin ruokamyrkytystäkään saanut. Mulla on ennenkin tehnyt tätä, että jos oon ajanut itseni lyhyessä ajassa liian koville, seuraavana päivänä se kostautuu. Arvelen että suurin syy heikkoon olooni on eilinen treeni. Venyttelin kyllä sen jälkeen, mutta kenties kaikki muut eilispäivän aktiviteetit, väsymys ja liian suolainen/rasvainen ruoka yhdessä saivat tämän olon aikaan.

Nyt istun tässä lattialla joogamatolla pää sänkyyn nojaten. Yritän vähän saada verensokeria tasaantumaan pähkinöillä ja gojimarjoilla. En tiedä selviänkö lounaalle, mutta yritän.

Voi että. Ei oo hauskaa kun lomalla vaan kärsii huonosta olosta. Olisin voinut jo monta tuntia loikoilla rannalla, käydä kävelyllä keskustassa ja ties mitä. Harmittaa, että olisin halunnu tehdä paljon paljon enemmän, mm. lukea, kirjoittaa päiväkirjaa, postata kuvia blogiin jne, mutta tämä olo vie kaikki voimat. Se sentään helpottaa, että saa pshommsnu henkisen tuskan ulos kirjoittamalla. Oon yksin enkä tiedä kenelle avautuisin. Kuvittelenko, että mua pidetään outona jos vain märisen lomalla?

Ei vaan, ei kait se auta kun vähän venytellä. Monesti jos teen rankkoja vatsalihas liikkeitä, seuraavana päivänä mahaan sattuu, kiertää, heikottaa ja oksettaa. Mulla on varmaan lihakset niin lukossa että maitohappo ym. kuona pyrkii ulos. Sattuu, sattuu enkä jaksa kävellä. Mulla ei oo kipugeeliä, särkylääkettä eikä muutakaan. Otin aamulla maitohappobakteerin kyllä.

Aivan oikeasti tämä ei oo mitään hauskaa maata yksin puolikuntoisena hienona päivänä hotellihuoneessa. Silloin kun oloni on tämä, mua ei edes huvita mikään lähtökohtaisesti hauska ja mukava asia. En oo uimaankaan päässyt vielä tänään.

Mutta, mää yritän selvitä. On tässä onneksi huominen kokonainen päivä aikaa. Toivotaan, että oloni kohenee ja pääsen taas nauttimaan elämästä. Alan nyt venytellä, jospa se siitä pikku hiljaa.

Kyllä mää niitä kuviaki jossakin vaiheessa postaan kunhan voin paremmin. Tarviin vaan aikaa.

-Tuitsuli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti