Moikka ja hyvvää iltaa!
Reipas viikko on täällä päässä vietetty ja voin kertoa että vauhdikkaasti on aika kulunut. Kaikki on mennyt juuri kuten olen kertonut. Serkkuilu ja pyöräilyt sujui ihan hyvin, kävin maanantaina hierojalla ja viimeiset neljä päivää on todellakin ollut yhtä kylpemistä. Tiistaista torstaihin olin Miskan kanssa Edenissä ja tänään käytiin Rauhaniemessä, jossa sielläkin pääsee uimaan ja saunaan. Kyllä aika kiitettävästi ramasee tässä vaiheessa iltaa ja kylpyputkea. Näin vielä äsken vanhaa työkaveria Tammelantorilla, josta jatkoimme Semaforiin kun hän halusi mennä kahtomaan jalkapallomatsia. Minuahan ei moinen kiinnosta joten istuin vain hetken seurassa ja join lasillisen teetä ja punaviiniä. :'D Sitten lähdin bussilla Kalkkua kohti ja tällä tiellä olen. Linjuri on vasta Pispalassa eikä bussissa yleensä ole (ainakaan näin pitkällä matkalla) mitään tekemistä joten päätin blogata.
Aika Tampereella menee aina äkkiä, etenkin kun on päivänsä etukäteen suunnitellut. Tänään on kyllä ollut harvinaisen seurallinen päivä, kun olen aamupäivällä joogannut (siellä nyt en jutellut juuri kenenkään kanssa), käynyt porukoilla, mennyt Miskan kanssa saunomaan, jutellut tuttavan kanssa bussissa sekä tavannut Rauhaniemessä paljon vanhoja tuttuja vuosien takaa. Sitten vielä työkaveri. Ja onhan myös tämä bloggaaminen minulle eräs tapa toteuttaa sosiaalista puolta, sillä tiedän ainakin muutaman lukevan tekstejäni. Tampereella on se hyvä puoli, että hyvien ihmisten seuraa saa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Ei juuri tarvitse yksinäisyyttä potea. Oulussa aika kuluu lähinnä itsekseen asioita hoitaen sekä kotona kissan kanssa kahden, joten siellä yksinäisyyden tunne on ajoittain enemmän läsnä. Enhän mä tänne manseen tulisi jollei täällä ystäviä olisi. Sellaisia, jotka aidosti välittävät ja haluavat tosissaan nähdä.
Maailmassa minne meen /
mitä sillä ilman sinua teen?
Erityisesti tänään tuntuu siltä että olen nähnyt paljon miehiä. Joogaohjaaja, äiti sekä vanha tuttu saunalta ovat ainoita naispuolisia, joiden kanssa olen tänään kasvokkain jutellut. Muut ovat kaikki olleet miehiä. Vaikka, mitä sen väliä kummat vehkeet haarojen välissä on, pääasia että juttuun tulee. Oon aina tullut toimeen molempien sukupuolten edustajien kanssa ja, en tiiä, ehkä mulle on toisinaan jopa luontevampaa tehdä tuttavuutta miehiin kuin naisiin. Enkä halua mitenkään kehua sillä että meikä jotenkin vetäisi miehiä puoleensa, kun en todellakaan ole aina ollut näin rohkea. Koulussa olin aina se luokan epäsuosituin tyttö joka salasi tunteensa vielä pitkälle teini-ikään ja joka ei olisi ikinä uskonut että hällä aikuisena olisi paljonkin vientiä. Ollaan Miskan kanssa puhuttu, että kannattaa nauttia siitä ettei ole sidottu kehenkään, sillä ei se parisuhde aina herkkua ole. Siinä vasta onkin omat haasteensa, tiedän sen itse. Kyllähän mua saattaa joku Oulussa kaivata tälläkin hetkellä ;) että en väitä etteikö mitään olisi, mutta uutta vakavaa suhdetta saa vielä rauhassa odottaa, sillä minulla ei ole kiire. Kyllä mä välillä myönnän kaipaavani miestä ihan jopa fyysisesti! Ja nyt koko maailma sai tietää että minäkin oon joskus puutteessa... Mutta sou not, normaaleja asioita.
En mä silti elä mitään villiä sinkkuelämää. Sellainen ei ole mun juttu ollenkaan. Ei mua houkuta alkaa pyörittää montaa miestä, ku tuossa yks on hyvän aikaa pyörinyt kuvioissa niin siinä on jo tarpeeksi pää pyörällä. Kahtoo mitä tuosta tulee, mutta sen myönnän että tähän asti on ollut todella mukavaa. ;) Mutta, ei näistä sen enempää, pysyttelen yhä mystisenä miesasioistani ja mitään en lähde avaamaan ennen kuin asiat ovat oikeasti varmoja. Kaikki aikanaan
Tässä illan avautuminen. Aika käydä pian nukkumaan. Älkää te musta huoliko, kyllä minä pärjään ja itse seurani valitsen. Kyllähän te mut tunnette. ;P
Hyvvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti