Hei! Tuulia kertoo kesästään ja jakaa ajatuksiaan mm. Suviseuroista. Kirjoitin tämän tekstin aiemmin päivällä, ollessani kotimatkalla.
Moikka! Terveisiä Onnibussista!
Mulla on pitkästä aikaa mahdollisuus matkustaa tällä halvaksi kehutulla kulkuneuvolla, sillä kerrankin mulla ei ole mukana lemmikkiä tai pyörää - yleensä on aina jompi kumpi. Mymme jäi Tampereelle hoitoon porukoille, jotka huolehtivat siitä sen aikaa kun olen Oulussa eli puolitoista viikkoa.
Käyn Oulussa siis lähinnä vain kääntämässä, minkä jälkeen teen paluun Manseen. Lähden 10.7. aamulla, silloinkin Onnibussilla. Seuraavana päivänä suuntaan vajaaksi viikoksi Etelä-Suomeen ystäviäni tapaamaan. Ensin Lahti, sitten Järvenpää, josta Vantaan Koivukylä, minkä jälkeen matka jatkuu Helsinkiin. Olen käynyt Hesassa ja ylipäätään pk-seudulla viimeksi joulukuussa 2015, joten on siitä jo tovi. Kerrankin mulla on mahdollisuus tavata lähes kaikki siellä päässä asuvat kaverit, kun ei ole kesätöitä tai muitakaan esteitä. Matkan jälkeen viivyn Tampereella vielä puolitoista viikkoa ja viimein 27.7. palaan Mymmen kanssa kotikonnuille Ouluun.
Tampereelle on sovittuna tämän toisen kesäreissun ajalle jo monenmoista ohjelmaa, kuten ystävän häät, sukulaispojan rippijuhlat, kirpparikierros, karaokebaari, kissakahvila ja Hervannan huudit. Vietän koko kesästä suhteessa enemmän aikaa Tampereella kuin Oulussa. Ei varmaan sellaista kesää olekaan, jolloin en olisi matkustellut lainkaan. :'D
Vaikka tämä meneminen ja ohjelman määrä nyt tuntuu hurjalta, mä olen oikeasti ansainnut tämän. Tiedätte ehkä sanonnan "viikko ja viis päivää". Siitä ei ole viikkoa ja viittä päivää, vaan päivälleen viikko ja viis kuukautta, kun erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Minulla ja Terolla oli etäsuhde, joten sen puolesta mun tuli väkisinkin reissattua. (Itse asiassa kuulin Terolta ekan kerran tuon sanonnan "viikko ja viis päivää".) Viimeiset puoli vuotta olen viettänyt lähinnä Oulussa, mm. työkokeilussa. Siinä välissä tein vain yhden lyhyen Tampere-reissun. Syksyt ja talvet minä muutenkin elelen niin parkkiintuneena pohjoiseen, että kesän tullen alan kyllästyä ja kaivata irtiottoa. Sosiaalisen elämäni suurin keskittymä on ex-kotikaupunkini Tampere. Siellä mun ei tarvitse hetkeäkään olla yksin.
Pääsen kuitenkin täksi pieneksi hetkeksi kotiin aivan omaan rauhaani. Olen monena kesänä halunnut Nallikariin aurinkoa ottamaan, joten toivon että tämä saderintama väistyisi ja tulisi huikeat rantasäät. B) Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Oulussa on Q-Stock, jonne en itse mene, mutta jonne kaverini lähtee järkkäriksi. Sen jälkeen majoitan hänet muutamaksi yöksi. Voi siis sanoa, että elokuun tullen kotiudun taas Ouluun. Toivottavasti silloin on vielä hyviä säitä. Enkä tiiä vaikka koulukin alkaisi. Eiköhän se pian tässä selviä. Ilmoittelen kun tieto tulee.
Joo nyt täällä sataa. Bussi kulkee jossakin Kärsämäen ja Pulkkilan välillä. No, Suomi on pitkä maa, joten mistäpä sen tietää vaikka Oulun korkeudella jo paistaisi. Toiveikas kannattaa aina olla. ;)
Tänä vuonna Suviseurat järjestetään Äänekoskella. Linja-auto pysähtyi tien varteen sille kohdalle, jossa tapahtuman pääportti sijaitsee. Ei siinä montaa tainnut jäädä pois saati nousta kyytiin, ainakaan en huomannut. Mutta hyvä tavaton sitä autojen ja telttojen määrää! Se on yhtä valkoista karavaanimerta neliökilometritolkulla, ainakin viiden ison pellollisen edestä. Näkyi siellä taaempanakin peltoja, mutta nuo viisi mainitsemaani oli niitä, jotka pelkästään ison tien varresta erottui. Ja koko ajan tullee lissää asuntoautoja ja -vaunuja vastaan! Varmaan kaikki Suviseuroihin menossa. Ei kyllä kateeksi käy. Miettikää nyt niitä lapsiparkoja joita puoliväkisin raahataan joka ikinen kesä jonnekin peltojen keskelle ja siellä sitä ollaan ja veisataan monta päivää vaikka vettä tulisi aamusta iltaan. Voihan se olla, että heille se on normaalia eikä lainkaan kiusallista, mutta meille herätysliikkeisiin kuulumattomille tämä kaikki on vain niin uskomatonta ja tavallaan surkuhupaisaa. Ketään en tuomitse enkä kenenkään elämäntyyliä arvostele, mutta tätä kaikkea miettiessäni toteanpa vain, että onneksi en ole lestadiolainen.
Eikä siinä mittään. Kyllä minäkin tunnen lestadiolaisia, jotka ovat todella mukavia ihmisiä. Jokainen elää kuin elää ja makaa kuin petaa. Pääasia, ettei tee tyhmyyksiä - tai tuhmuuksia. Muistan kun Tero sanoi, että että jostain kumman syystä kaupoista on aina Suviseurojen aikaan kaljat ja kondomit loppu. :'''''D Mene ja tiedä, ovatko lestat asialla, vai onko se tämä kesäaika joka saa "syntiset himot" heräämään... vai onko koko juttu vain vitsi. Pitäis itte mennä Suviseuroilla käymään jotta tietäisi millaista siellä on. Muistan tasan 10 vuotta sitten, kun olin tulossa nivalalaiselta eksältäni (mistähän minä aina löydän juuri nivalalaiset ukot :'D) ja jouduin lähtemään Ylivieskasta Tampereelle myöhäisemmällä junalla, sillä juna jolla mun piti mennä, oli täynnä, olisiko ollut jopa vaunu rikki. Vai täyttivätkö lestadiolaiset suurperheineen kaikki istumapaikat. Sinä vuonna Suviseurat järjestettiin Sievissä. Niillehän tulee väkeä joka puolelta Suomea... liekö maamme suurin vuosittainen tapahtuma. No, jos jotakin hyvää, pääsin fiilistelemään öisiä lakeuksia. Ja se perinne kesti monta vuotta. Kiitos täynnä olleen junan, pääsin yöjunailun makuun. Enää ei tosin menisi, sillä en osaa olla yökukkuja. :'D
Ilta, kello 21.06: Huhheijaa... en todellakaan ole yökukkuja. Kello on vähän yli yhdeksän illalla ja minä alan haluta jo iltatoimien pariin ja nukkumaan. Tässä huomaa, että minulla on säännöllinen rytmi, olin töissä tai en. Minulla se toimii todella hyvin. Epäsäännöllisyys sotkee elämää ja silloin olen aivan pönttö sekaisin. Joskus harvoin kun olen viihteellä, saatan valvoa hyvän seuran ja fiiliksen vuoksi. Mutta ei tällaisena tavallisena koti-iltana.
Matkan jälkeen päivä meni nopeasti; kotiin tullen, uimassa ja kaupassa käyden, ruokaa laittaen, syöden ja blogaten.
Jatketaan harjoituksia. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti