Helsingin-reissu
Moikka ja terveisiä Onnibussin kyydistä. Olen matkalla Helsinkiin ystävääni tapaamaan.
Sovimme reissusta aikaa sitten ja ostin liput jo 23.2. Silloin ne maksoivat varausmaksuineen yhteensä 12,60€ – vähemmän kuin junalippu yhteen suuntaan. Kyllä kannatti! Reilu kaksi tuntia istumista linja-autossa on suhteellisen lyhyt aika.
En ole käynyt tänä vuonna vielä missään Pirkanmaan ulkopuolella, joten nyt on aika.
Tampere
Kerroin viime tekstissäni, etten oikein osaa olla ylpeä tamperelaisuudestani. Se ei silti tarkoita sitä, etten pitäisi Tampereesta kaupunkina. Tampere on mielestäni hyvin kaunis ja vetovoimainen kaupunki.
Onhan Tampere paljon muuttunut vuosien varrella, sitä ei käy kiistäminen. Minun lapsuudessani siitä, että kotikaupungissani joskus kulkisi raitiovaunu, ei ollut tietoakaan. Mukulakivetys on poistettu Hämeenkadulta, bussilinjat ovat muuttuneet moneen kertaan, ratikka kulkee kuin viimeistä päivää, Hakametsä vaihtui Nokia Areenaan ja paljon on uutta rakennettu. Erityisesti vanha kotilähiöni Tesoma on kokenut valtavan muodonmuutoksen.
Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa kaikkien näiden vuosien ja vuosikymmenten aikana.
Kappale kauneinta Tamperetta on mielestäni aina ollut Pyynikki, erityisesti näkötornin alue. Siellä on mukava käydä kävelyllä muutaman kerran vuodessa. Munkit maistuvat nykyisin vain sattumanvaraisesti.
Tampere on tunnettu myös järvistään ja niiden upeista rannoista. Kauneimpina mainittakoon Elianderinranta ja Rauhaniemi. Myös Kaupinoja jylhine kallioineen on näky sekin. Itse olen kiintynyt Tohlopinjärveen, jossa uin harva se aamu kesät talvet.
Kesäaikaan kaupunki kuin kaupunki kukoistaa. Tampere on mielestäni kaunis myös talvella. Tammerkosken ranta on upea näky myös silloin, kun höyry nousee vedestä ja lumihuurteiset puut kehystävät maisemaa.
Yksi asia, josta en Tampereessa pidä, on murre. Kestän vielä sen, että muut puhuvat mansea, mutta itse en mielelläni puhu. Ei tulisi mieleenkään sanoa, että "mää oon Tampereelta kato nääs". Tervehtiessäni sanon mieluummin "moikka" kuin "moro". Siksi en lue Aamulehteäkään, kun siinä on Moro-liite. Tämä oli vitsi. En juuri lue sanomalehtiä muutenkaan.
Havaitsin jo teini-ikäisenä, Pohjanmaan tultua elämääni, kuinka paljon Tampereen maastossa on korkeuseroja. Sanoin silloin, että Tampere on monimutkainen kaupunki. Olin katsokaa rakastunut Pohjanmaan suoruuteen ja tasaisuuteen. Eipä maaston jyrkkyys tänä päivänä, kun Pohjanmaa on nähty moneen kertaan, enää haittaa – senhän voi ottaa kuntoilun kannalta.
Synnyin tähän kaupunkiin 35 vuotta sitten ja olen asunut täällä 28 vuotta. (Seitsemän vuotta meni Oulussa.) Sitä, asunko loppuelämäni vai muutanko joskus muualle, en vielä tiedä. Aika näyttää. Ainakin nyt viihdyn täällä suhteellisen hyvin. Minulla on täällä paljon ystäviä, hyvät harrastukset ja toivottavasti pian myös työpaikka.
Onhan Tampere paljon muuttunut vuosien varrella, sitä ei käy kiistäminen. Minun lapsuudessani siitä, että kotikaupungissani joskus kulkisi raitiovaunu, ei ollut tietoakaan. Mukulakivetys on poistettu Hämeenkadulta, bussilinjat ovat muuttuneet moneen kertaan, ratikka kulkee kuin viimeistä päivää, Hakametsä vaihtui Nokia Areenaan ja paljon on uutta rakennettu. Erityisesti vanha kotilähiöni Tesoma on kokenut valtavan muodonmuutoksen.
Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa kaikkien näiden vuosien ja vuosikymmenten aikana.
Kappale kauneinta Tamperetta on mielestäni aina ollut Pyynikki, erityisesti näkötornin alue. Siellä on mukava käydä kävelyllä muutaman kerran vuodessa. Munkit maistuvat nykyisin vain sattumanvaraisesti.
Tampere on tunnettu myös järvistään ja niiden upeista rannoista. Kauneimpina mainittakoon Elianderinranta ja Rauhaniemi. Myös Kaupinoja jylhine kallioineen on näky sekin. Itse olen kiintynyt Tohlopinjärveen, jossa uin harva se aamu kesät talvet.
Kesäaikaan kaupunki kuin kaupunki kukoistaa. Tampere on mielestäni kaunis myös talvella. Tammerkosken ranta on upea näky myös silloin, kun höyry nousee vedestä ja lumihuurteiset puut kehystävät maisemaa.
Yksi asia, josta en Tampereessa pidä, on murre. Kestän vielä sen, että muut puhuvat mansea, mutta itse en mielelläni puhu. Ei tulisi mieleenkään sanoa, että "mää oon Tampereelta kato nääs". Tervehtiessäni sanon mieluummin "moikka" kuin "moro". Siksi en lue Aamulehteäkään, kun siinä on Moro-liite. Tämä oli vitsi. En juuri lue sanomalehtiä muutenkaan.
Havaitsin jo teini-ikäisenä, Pohjanmaan tultua elämääni, kuinka paljon Tampereen maastossa on korkeuseroja. Sanoin silloin, että Tampere on monimutkainen kaupunki. Olin katsokaa rakastunut Pohjanmaan suoruuteen ja tasaisuuteen. Eipä maaston jyrkkyys tänä päivänä, kun Pohjanmaa on nähty moneen kertaan, enää haittaa – senhän voi ottaa kuntoilun kannalta.
Synnyin tähän kaupunkiin 35 vuotta sitten ja olen asunut täällä 28 vuotta. (Seitsemän vuotta meni Oulussa.) Sitä, asunko loppuelämäni vai muutanko joskus muualle, en vielä tiedä. Aika näyttää. Ainakin nyt viihdyn täällä suhteellisen hyvin. Minulla on täällä paljon ystäviä, hyvät harrastukset ja toivottavasti pian myös työpaikka.
Metsolat
Muistatteko 90-luvulta legendaarisen kotimaisen sarjan nimeltä Metsolat? Sitä näytettiin Ylen kanavilla. Katselin Pekan kanssa kyseisen sarjan alusta loppuun tämän vuoden tammikuun aikana Yle Areenasta.
Metsolat on hyvä sarja – niin aito ja elämänmakuinen. Siinä ihmiset ovat ihanan yhteisöllisiä, heille perhe on tärkeä ja he vaalivat vanhoja arvoja, kuten vanhempien kunnioittaminen.
Muistan, kun äitini ja isäni katselivat Metsoloita silloin 90-luvulla, kun olin lapsi. Katselivat he uusintoja myös 2000-luvun puolella.
Näyttelijät ovat todella taitavia. Huomaa, että heidän piti osata paljon muutakin kuin näytellä: Ajaa mitä erilaisimpia ajoneuvoja ja työkoneita, lypsää lehmiä, hoitaa hevosia, laittaa ruokaa, pilkkoa polttopuita, sytyttää tuli ja tehdä peltotöitä.
Metsolat on kuvattu suurimmaksi osaksi Sappeessa, jossa on mm. sarjassa nähty Urjanrinne. Sarjaa on filmattu myös Tampereella, joten tuttuja paikkoja saattaa bongata. Osa kohtauksista on kuvattu Kainuussa, jossa sijaitsee kuvitteellinen Hoikan kylä.
Oma suosikkihahmoni on Eeva Metsola, joka on ammatiltaan lääkäri. Toinen ehdoton suosikkini on Erkki Metsola. Molemmat ovat rehtejä, työtä tekeviä ihmisiä. Itse asiassa Erkki Metsolan näyttelijä, Kari Hakala, on jatkoriparillani olleen papin, Marita Hakalan, entinen mies. Myös Marita Hakala esiintyy yhdessä Metsolat-jaksossa papin roolissa.
Metsoloiden vanha pariskunta, Annikki ja Antti Metsola, oikeilta nimiltään Helinä Viitanen ja Ahti Haljala, olivat tosielämässäkin pariskunta. (Pekka tarkasti Wikipediasta asian.) Ilmankos heillä oli niin hyvä kemia Metsolat-sarjassa.
Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä
Olin tammikuussa eräänä päivänä Metso-kirjastossa ja löysin Anne te Velde-Luoman kirjoittaman kirjan, Kaaoksen kesyttäjä. Olin huomannut kirjan jo aiemmin Tesoman kirjastossa, lukenut muutaman sivun sieltä täältä ja päättänyt, että haluan jossakin vaiheessa lainata kyseisen teoksen. Ollessani Metsossa tuona tammikuisena päivänä, lainasin kirjan.
En ollut vuosiin lainannut kirjastosta yhtään mitään. Minulla oli kuitenkin pari vuotta sitten hankittu Piki-kirjastokortti, jota käytin ensimmäistä kertaa. Lainaaminen itsepalveluautomaatilla oli helppoa ja nopeaa. Halusin tulostaa vanhanaikaisesti paperikuitin, sillä siitä näkee palautuspäivämäärän ja se toimii samalla kirjanmerkkinä.
Kirja kertoo siitä, kuinka tavarapaljoudesta voi päästä vaihe vaiheelta eroon. Tärkeimpiä mieleeni jääneitä opetuksia ovat nämä:
-Ennen tavaran raivaamista kannattaa raivata univelka pois, sillä väsyneenä ja huonotuulisena on vaikea saada mitään aikaiseksi.
-Minimalistiksi ei tarvitse ryhtyä, vaan oleellisinta on oppia erottamaan jyvät akanoista. Toisin sanoen; säilyttää vain sen, mikä on itselle tärkeintä.
-Ketään ei voi pakottaa karsimaan tavaroitaan. Jos käskee jotakuta, että sinun täytyy luopua tavaroistasi, se saa hänessä aikaan täydellisen vastareaktion: "En varmasti luovu!" Se saa hänet pitämään kaksinverroin kovemmin tavaroistaan kiinni, sillä silloin hänen tavaroistaan on tullut uhanalaisia. Siispä jokaisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa tässäkin asiassa. Ahaa-elämys lähtee vain itsestä. Oma motivaatio ratkaisee.
-Kodin tavaroiden raivaus on hyvä aloittaa kylpyhuoneesta. Miksi? Koska siellä olevia tavaroita kohtaan ei yleensä ole kovin vahvaa tunnesidettä. Mihin siitä kannattaa edetä? Lue kirja, niin tiedät.
-Hamstraaminen elämän muillakaan osa-alueilla, kuten ihmissuhteissa ja aikatauluissa, ei ole kannattavaa.
Jenni
Olen aiemmin kertonut blogissani hyvästä ystävästäni Jennistä. Hänen suostumuksellaan saan kertoa nytkin.
Tutustuimme toisiimme ollessani noin 11-vuotias. Olemme siis tunteneet vuosikymmeniä. Viime vuosina ystävyytemme on vain vahvistunut entisestään.
Jennin kanssa voi jakaa ilot ja surut. Yhdessä olemme myötäeläneet toistemme monenkirjavat tunteet. Olemme kuunnelleet, auttaneet ja tsempanneet toisiamme.
Jenni on yksi huomaavaisimmista ihmisistä, joita tunnen. Hänen elämänsä ei ole ollut helppoa, mutta hän ei näytä sitä, vaan jaksaa mennä eteenpäin ja hymyillä. Ihmettelenkin, miten Jenni on aina niin iloinen. Ystävällisyys, sydämellisyys, empaattisuus ja rehellisyys ovat sanoja, jotka kuvastavat häntä. Jenniin voi luottaa.
Jenni on aito ihminen. Hän ei esitä, ei teeskentele, ei kehuskele, ja, kuten hän itse sanoi, on oma itsensä eikä muuksi muutu kenenkään toisen takia.
Arvostan Jennissä sitä, että hän ei utele asioita, vaan antaa itse kertoa, mitä mielen päällä kulloinkin on.
Jenni ei ole älypuhelinriippuvainen. Hänellä muutakin elämää kuin selata kännykkää 24/7. Jos hän selaakin puhelinta, se ei tarkoita, että hän tekstailisi vain minun kanssani, vaan hänellä on muitakin läheisiä. Jennillä on järkevä tapa mahduttaa asiat yhteen ja samaan viestiin, eikä niin, että tekstaa jokaisen sanan yksitellen.
Hän ei myöskään ole läheisriippuvainen, sillä hän ei siitä hermostu, jos en heti reagoi hänen puheluunsa tai viestiinsä. Hän ymmärtää, että kiire ei ole valmiissa maailmassa.
En väitä, etteikö minulla olisi ystäviä, joilla ON Jennin kaltaisia ominaisuuksia. Silti toivon, että muutkin ystäväni suhtautuisivat Jennin tavoin sekä minuun että kanssaihmisiin. En kuitenkaan pidä Jenniä muita parempana. Hän on ihminen siinä missä muutkin.
Kiitos Jenni, että olet ystäväni ja että sain luvallasi jakaa tämän tekstin.
Työkuviot
Kävin viime viikolla TE-toimistossa. Kerroin virkailijalle, että haluan kahvilatyöntekijän työkokeiluun. Hän piti sitä järkevänä vaihtoehtona, sillä työtä on parempi kokeilla ennen kuin lähtee opiskelemaan alaa. Jos kahvilatyö ei olekaan se oma juttu, on ikävä lähteä sen vuoksi keskeyttämään opintoja. Opintoihin (ravintola-alan osatutkinto) voi hakea vasta elokuun puolivälin jälkeen.
Siispä, toivotaan, että saan sen työkokeilupaikan. Soitin tiistaina Mielen ry:n hankekoordinaattorille ja kerroin, että TE-toimiston puolesta voin kysellä työkokeilupaikkaa. Tapasin hankekoordinaattorin heti seuraavana päivänä (eilen). Juttelimme ja laitoimme papereita kuntoon.
Minulla ei ole työnhakuvelvoitetta, koska saan eläkettä. Meinasin kirjoittaa, että ihan hyvä juttu sinänsä, kun ei tarvitse murehtia ansioluettelon päivityksestä, useista työhakemuksista ym, mutta kyllä minun vain tulee työkokeilupaikkaa hakiessa lähettää ansioluettelo sekä hakemus (johon minulla on onneksi valmis pohja). Toki voin halutessani soittaa tai kävellä suoraan sisään kahvilaan, mutta lähetän kyllä myös sähköisesti hakemuksen, kas kun se on sitä nykypäivää.
Nyt saa vain keskittyä työkokeilupaikan löytymiseen. Alan "paukuttaa" puhelinta ja soitella Tampereen kahviloita läpi.
Kirja
Olen puhunut vuosikaudet siitä, kuinka haluan kirjoittaa kirjan. Tiedättekö mitä? Sain vihdosta viimein sen aloitettua toissa viikon sunnuntaina. Kirjoitin ruhtinaalliset kolme lukua. Sittemmin olen kirjoitellut enemmänkin. Nyt olen luvussa viisi.
Aion jatkaa kirjoittamista. Eräs ystäväni sanoi, että haluaa valmiiseen teokseen signeerauksen sitten, kun sen aika on. Niin, tiedä vaikka kirjani saisi alleen paperia ja ympärilleen kannet, jos oikein hyvä onni käy.
Kirjoitan läppärilleni ja totesin, että minun pitää ehdottomasti opetella käyttämään pilvipalvelua, ettei kirjani ole pelkän tietokoneen varassa.
Aika näyttää, milloin opukseni on valmis ja kuinka monisatasivuinen romaani sieltä ilmestyy.
Loppuviikko
Odotan innolla jo ystäväni näkemistä. Hän on minua vastassa Kampissa bussin ollessa perillä. Menemme ensin syömään, minkä jälkeen lähdemme Flamingoon kylpemään. Ystäväni asuu Vantaalla, jossa olen yhden yön.
Huomenna bussi on perillä Tampereella hieman ennen iltakuutta. Suuntaan siitä suoraan Mummon kammarille loppuillaksi.
Pekka lähtee huomenna viikonloppureissuun, joten saan olla yksin viikonloppuna. Paino sanalla SAAN, sillä en ole ollut yksin aikoihin. Pidän pitkästä aikaa (lue: ensimmäistä kertaa tänä vuonna) taas luurittoman lauantain. Se tarkoittaa sitä, että puhelimeni on lentokonetilassa koko päivän. Tekee varmasti hyvää ja laskee stressitasoa, kun ei tarvitse olla päivän aikana lainkaan tavoitettavissa.
Muistatteko 90-luvulta legendaarisen kotimaisen sarjan nimeltä Metsolat? Sitä näytettiin Ylen kanavilla. Katselin Pekan kanssa kyseisen sarjan alusta loppuun tämän vuoden tammikuun aikana Yle Areenasta.
Metsolat on hyvä sarja – niin aito ja elämänmakuinen. Siinä ihmiset ovat ihanan yhteisöllisiä, heille perhe on tärkeä ja he vaalivat vanhoja arvoja, kuten vanhempien kunnioittaminen.
Muistan, kun äitini ja isäni katselivat Metsoloita silloin 90-luvulla, kun olin lapsi. Katselivat he uusintoja myös 2000-luvun puolella.
Näyttelijät ovat todella taitavia. Huomaa, että heidän piti osata paljon muutakin kuin näytellä: Ajaa mitä erilaisimpia ajoneuvoja ja työkoneita, lypsää lehmiä, hoitaa hevosia, laittaa ruokaa, pilkkoa polttopuita, sytyttää tuli ja tehdä peltotöitä.
Metsolat on kuvattu suurimmaksi osaksi Sappeessa, jossa on mm. sarjassa nähty Urjanrinne. Sarjaa on filmattu myös Tampereella, joten tuttuja paikkoja saattaa bongata. Osa kohtauksista on kuvattu Kainuussa, jossa sijaitsee kuvitteellinen Hoikan kylä.
Oma suosikkihahmoni on Eeva Metsola, joka on ammatiltaan lääkäri. Toinen ehdoton suosikkini on Erkki Metsola. Molemmat ovat rehtejä, työtä tekeviä ihmisiä. Itse asiassa Erkki Metsolan näyttelijä, Kari Hakala, on jatkoriparillani olleen papin, Marita Hakalan, entinen mies. Myös Marita Hakala esiintyy yhdessä Metsolat-jaksossa papin roolissa.
Metsoloiden vanha pariskunta, Annikki ja Antti Metsola, oikeilta nimiltään Helinä Viitanen ja Ahti Haljala, olivat tosielämässäkin pariskunta. (Pekka tarkasti Wikipediasta asian.) Ilmankos heillä oli niin hyvä kemia Metsolat-sarjassa.
Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä
Olin tammikuussa eräänä päivänä Metso-kirjastossa ja löysin Anne te Velde-Luoman kirjoittaman kirjan, Kaaoksen kesyttäjä. Olin huomannut kirjan jo aiemmin Tesoman kirjastossa, lukenut muutaman sivun sieltä täältä ja päättänyt, että haluan jossakin vaiheessa lainata kyseisen teoksen. Ollessani Metsossa tuona tammikuisena päivänä, lainasin kirjan.
En ollut vuosiin lainannut kirjastosta yhtään mitään. Minulla oli kuitenkin pari vuotta sitten hankittu Piki-kirjastokortti, jota käytin ensimmäistä kertaa. Lainaaminen itsepalveluautomaatilla oli helppoa ja nopeaa. Halusin tulostaa vanhanaikaisesti paperikuitin, sillä siitä näkee palautuspäivämäärän ja se toimii samalla kirjanmerkkinä.
Kirja kertoo siitä, kuinka tavarapaljoudesta voi päästä vaihe vaiheelta eroon. Tärkeimpiä mieleeni jääneitä opetuksia ovat nämä:
-Ennen tavaran raivaamista kannattaa raivata univelka pois, sillä väsyneenä ja huonotuulisena on vaikea saada mitään aikaiseksi.
-Minimalistiksi ei tarvitse ryhtyä, vaan oleellisinta on oppia erottamaan jyvät akanoista. Toisin sanoen; säilyttää vain sen, mikä on itselle tärkeintä.
-Ketään ei voi pakottaa karsimaan tavaroitaan. Jos käskee jotakuta, että sinun täytyy luopua tavaroistasi, se saa hänessä aikaan täydellisen vastareaktion: "En varmasti luovu!" Se saa hänet pitämään kaksinverroin kovemmin tavaroistaan kiinni, sillä silloin hänen tavaroistaan on tullut uhanalaisia. Siispä jokaisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa tässäkin asiassa. Ahaa-elämys lähtee vain itsestä. Oma motivaatio ratkaisee.
-Kodin tavaroiden raivaus on hyvä aloittaa kylpyhuoneesta. Miksi? Koska siellä olevia tavaroita kohtaan ei yleensä ole kovin vahvaa tunnesidettä. Mihin siitä kannattaa edetä? Lue kirja, niin tiedät.
-Hamstraaminen elämän muillakaan osa-alueilla, kuten ihmissuhteissa ja aikatauluissa, ei ole kannattavaa.
Jenni
Olen aiemmin kertonut blogissani hyvästä ystävästäni Jennistä. Hänen suostumuksellaan saan kertoa nytkin.
Tutustuimme toisiimme ollessani noin 11-vuotias. Olemme siis tunteneet vuosikymmeniä. Viime vuosina ystävyytemme on vain vahvistunut entisestään.
Jennin kanssa voi jakaa ilot ja surut. Yhdessä olemme myötäeläneet toistemme monenkirjavat tunteet. Olemme kuunnelleet, auttaneet ja tsempanneet toisiamme.
Jenni on yksi huomaavaisimmista ihmisistä, joita tunnen. Hänen elämänsä ei ole ollut helppoa, mutta hän ei näytä sitä, vaan jaksaa mennä eteenpäin ja hymyillä. Ihmettelenkin, miten Jenni on aina niin iloinen. Ystävällisyys, sydämellisyys, empaattisuus ja rehellisyys ovat sanoja, jotka kuvastavat häntä. Jenniin voi luottaa.
Jenni on aito ihminen. Hän ei esitä, ei teeskentele, ei kehuskele, ja, kuten hän itse sanoi, on oma itsensä eikä muuksi muutu kenenkään toisen takia.
Arvostan Jennissä sitä, että hän ei utele asioita, vaan antaa itse kertoa, mitä mielen päällä kulloinkin on.
Jenni ei ole älypuhelinriippuvainen. Hänellä muutakin elämää kuin selata kännykkää 24/7. Jos hän selaakin puhelinta, se ei tarkoita, että hän tekstailisi vain minun kanssani, vaan hänellä on muitakin läheisiä. Jennillä on järkevä tapa mahduttaa asiat yhteen ja samaan viestiin, eikä niin, että tekstaa jokaisen sanan yksitellen.
Hän ei myöskään ole läheisriippuvainen, sillä hän ei siitä hermostu, jos en heti reagoi hänen puheluunsa tai viestiinsä. Hän ymmärtää, että kiire ei ole valmiissa maailmassa.
En väitä, etteikö minulla olisi ystäviä, joilla ON Jennin kaltaisia ominaisuuksia. Silti toivon, että muutkin ystäväni suhtautuisivat Jennin tavoin sekä minuun että kanssaihmisiin. En kuitenkaan pidä Jenniä muita parempana. Hän on ihminen siinä missä muutkin.
Kiitos Jenni, että olet ystäväni ja että sain luvallasi jakaa tämän tekstin.
Työkuviot
Kävin viime viikolla TE-toimistossa. Kerroin virkailijalle, että haluan kahvilatyöntekijän työkokeiluun. Hän piti sitä järkevänä vaihtoehtona, sillä työtä on parempi kokeilla ennen kuin lähtee opiskelemaan alaa. Jos kahvilatyö ei olekaan se oma juttu, on ikävä lähteä sen vuoksi keskeyttämään opintoja. Opintoihin (ravintola-alan osatutkinto) voi hakea vasta elokuun puolivälin jälkeen.
Siispä, toivotaan, että saan sen työkokeilupaikan. Soitin tiistaina Mielen ry:n hankekoordinaattorille ja kerroin, että TE-toimiston puolesta voin kysellä työkokeilupaikkaa. Tapasin hankekoordinaattorin heti seuraavana päivänä (eilen). Juttelimme ja laitoimme papereita kuntoon.
Minulla ei ole työnhakuvelvoitetta, koska saan eläkettä. Meinasin kirjoittaa, että ihan hyvä juttu sinänsä, kun ei tarvitse murehtia ansioluettelon päivityksestä, useista työhakemuksista ym, mutta kyllä minun vain tulee työkokeilupaikkaa hakiessa lähettää ansioluettelo sekä hakemus (johon minulla on onneksi valmis pohja). Toki voin halutessani soittaa tai kävellä suoraan sisään kahvilaan, mutta lähetän kyllä myös sähköisesti hakemuksen, kas kun se on sitä nykypäivää.
Nyt saa vain keskittyä työkokeilupaikan löytymiseen. Alan "paukuttaa" puhelinta ja soitella Tampereen kahviloita läpi.
Kirja
Olen puhunut vuosikaudet siitä, kuinka haluan kirjoittaa kirjan. Tiedättekö mitä? Sain vihdosta viimein sen aloitettua toissa viikon sunnuntaina. Kirjoitin ruhtinaalliset kolme lukua. Sittemmin olen kirjoitellut enemmänkin. Nyt olen luvussa viisi.
Aion jatkaa kirjoittamista. Eräs ystäväni sanoi, että haluaa valmiiseen teokseen signeerauksen sitten, kun sen aika on. Niin, tiedä vaikka kirjani saisi alleen paperia ja ympärilleen kannet, jos oikein hyvä onni käy.
Kirjoitan läppärilleni ja totesin, että minun pitää ehdottomasti opetella käyttämään pilvipalvelua, ettei kirjani ole pelkän tietokoneen varassa.
Aika näyttää, milloin opukseni on valmis ja kuinka monisatasivuinen romaani sieltä ilmestyy.
Loppuviikko
Odotan innolla jo ystäväni näkemistä. Hän on minua vastassa Kampissa bussin ollessa perillä. Menemme ensin syömään, minkä jälkeen lähdemme Flamingoon kylpemään. Ystäväni asuu Vantaalla, jossa olen yhden yön.
Huomenna bussi on perillä Tampereella hieman ennen iltakuutta. Suuntaan siitä suoraan Mummon kammarille loppuillaksi.
Pekka lähtee huomenna viikonloppureissuun, joten saan olla yksin viikonloppuna. Paino sanalla SAAN, sillä en ole ollut yksin aikoihin. Pidän pitkästä aikaa (lue: ensimmäistä kertaa tänä vuonna) taas luurittoman lauantain. Se tarkoittaa sitä, että puhelimeni on lentokonetilassa koko päivän. Tekee varmasti hyvää ja laskee stressitasoa, kun ei tarvitse olla päivän aikana lainkaan tavoitettavissa.
Ajattelin käydä kävelyllä ja uimassa, kirjoittaa kirjaa, pestä joogamaton, treenata kotona ja saunoa illalla.
Sunnuntaista en vielä tiedä. Teen mitä sillä hetkellä parhaaksi katson. Ystäväni sanoo minulle, että pidä välillä kotipäiviä. Ehkäpä pitäisi, kaiken tämän menemisen vastapainoksi.
Mukavaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua! Toivotaan, että minulla on työkokeilupaikka tiedossa, kun seuraavan kerran postaan.
Sunnuntaista en vielä tiedä. Teen mitä sillä hetkellä parhaaksi katson. Ystäväni sanoo minulle, että pidä välillä kotipäiviä. Ehkäpä pitäisi, kaiken tämän menemisen vastapainoksi.
Mukavaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua! Toivotaan, että minulla on työkokeilupaikka tiedossa, kun seuraavan kerran postaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti