tiistai 29. tammikuuta 2019

Katse kohti kaukomaita

Buenos de la tardesta vaan! Vai miten se Jussi Vatasen esittämä Putous-hahmo Mr. Mallorca aikanaan sanoi...

Joka tapauksessa, minä en ole lähdössä Mallorcalle mutta Espanjaan suuntaan kylläkin, nimittäin viikoksi Teneriffalle. Jos kaikki menee hyvin, kone lähtee tasan viikon päästä tiistaiaamuna Pirkkalan lentokentältä ja Tuulia koneen mukana. Varasin joulupäivänä TUI:n sivuilta matkan Playa Paraisoon, joka sijaitsee Teneriffan lounaispuolella. Matka on all inclusive, johon siis kuuluu lennot, hotelli sekä ruokailu hotellilla kolmesti päivässä. (Lisäksi ostin lentokenttäbussikuljetukset molempiin suuntiin.) Jonnekin ne veronpalautukset piti käyttää. B)

Mie meen aivan yksin. Hermolomaa ja laatuaikaa itselle.

On todella outoa mutta samalla upeaa lähteä! En ole kuuteen ja puoleen vuoteen ollut ulkomailla. Viimeksi olin serkun kanssa Riikassa kesäkuussa 2012, ja viimeisimmästä risteilystäkin tulee kymmenen vuotta - vieläpä abiristeily, heh. En todellakaan käy turhan usein ulkomailla, en edes vierailla vesillä. No mutta, mikäpä tässä! Pääsee hetkeksi pakoon Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Saa tuntea olevansa todella kaukana kaikesta. Milloinkaan en ole matkustanut näin kauas. Kaukaisin maa, jossa olen käynyt, on Kreikka - silloin olin nelivuotias.

Se olisi vähän päälle seitsemän tuntia lentokoneessa per suunta. Saavuttuani kohteeseen saan tavata oppaat ja varata heiltä matkoja. Ajattelin mennä ainakin Teide-tulivuorta katsomaan. Toinen, joka minua kiinnostaa, on Royal Delfin -laivamatka. Osallistun korkeintaan parille retkelle, sillä ne ovat lisämaksullisia, ja toisekseen, haluan fiilistellä sekä hotellin uima-altailla että hiekkarannalla, jonne on matkaa 300 metriä. Otan päiväkirjan mukaan, kirjoittelen, syön, nukun, uin joka päivä ja pohdin elämää - ja ennen kaikkea vain olen. Minä ja lomakohde. Jos kaipaan juttuseuraa, näpyttelen koti-Suomeen viestin - tai mikä vielä parempaa, alan jutella tuntemattomalle. Uskon, että englannin kielellä pärjää. Osaan minä muutaman sanan espanjaa, joten perussanastoakin voin kerrata mikäli askareiltani ennätän.

Sellaista odotusta minulla. Vielä viikko ja sitten lähtee tämä tyttö hetkeksi kauas kaukomaille. Kanariansaaret ovat jo melkein Afrikkaa, mutta elintaso ja kulttuuri Eurooppaa.

Passin kävin kuun alussa uusimassa ja hain sen jo aikaa sitten poliisiasemalta. Hammasharja löytyy, lentolippu on tulostettu, Forexia ei tarvita sillä kyseessä euromaa... Ilokseni vesijohtovesi on juomakelpoista, minä kun juon paljon vettä. Hyvät kuivamuonat lentokoneeseen ja laukussa leipää ja... ei piimää sentään, mutta proteiinijauhetta ajattelin ottaa. Leipä on Oululaisen jälkiuunia. Tarviihan se näyttää mistä on maailmalle lennetty. Oululainen on leipä ja oululainen on likka. Vaikkakin Oulunsalosta en nouse koneeseen, vaan Pirkkalasta mennen tullen. Teen tämän Mymmen takia, joka on porukoilla hoidossa.

Huikeaa lähteä! Uudet elämykset ovat aina hienoja.

Aion pakata loppuviikon ja lauantaina lähden Onnibussilla Tampereelle, jossa olen kolme yötä ennen matkaa. Saavuttuani takaisin, vietän vielä vajaan viikon mansessa. Maanantaina 18.2. minä ja Mymme palaamme junalla koti-Ouluun.

Lähetän postauksia kohteesta! Palataan viimeistään silloin. B)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti