Heipä hei. Aloittelin jo tiistaina tämäpäiväistä blogitekstiä, jota olen tallennellut puhelimen muistioon. Katson siis siitä, mitä tänne kirjoitan. Lopun sävellän ja sovellan itse. Harmitti viime kerralla, kun olisin halunnut puhua ummet ja lammet kaikista mahdollisista osa-alueista, mutta jaksoinkin kirjoittaa vain viikonlopusta. Tällä hetkellä kello on 15.15, joten tässä on monta tuntia aikaa pistää hösseliksi. Lähden illemmalla käymään ruokakaupassa. Muita menoja minulla ei tänään ole. Pidän vaihteeksi puhelimesta vapaata päivää. Eipä siinä, aloitetaanpa.
YLEISFIILIS
En sanoisi, että mulle kuuluu erityisen hyvää. Mua ei ole oikein mikään huvittanut viime aikoina, paitsi nukkuminen. Mulla on paljon projekteja, joita pitäisi aloittaa, mutta ei huvita. On televisiosarjoja ja elokuvia, joita voisi katsoa MTV Katsomosta (maksanhan siitä n. 10€/kk), mutta ei kiinnosta. Salilla jaksan käydä vain kahdesti viikossa. Kavereita näen toisinaan liiankin usein. Kotona riittäisi hommaa. Välillä tuntuu, että aika valuu hukkaan.
Olen jotenkin lukossa tai jumissa. Haluaisin jo alkaa kirjoittaa kirjaa ja tehdä vaikka mitä, mutten ole saanut aikataulua itselleni tehdyksi. Sanotaan näin, että ajankäyttöongelma on omaa saamattomuutta, mutta väsymys ei. Se ei ole millään muotoa itse aiheutettua.
Mitä tulee tuohon ajankäyttöongelmaan, niin ei kait se auta muu kuin istua alas ja miettiä, mille asioille haluaa järjestää aikaa: paljonko suo aikaa levolle ja paljonko tekemiselle. Täytyy kirjoittaa lista ja elää sen mukaisesti. Siitä on hyvä aloittaa.
Vaikkei jaksamiseni koskaan palautuisi ennalleen, niin toivon, että edes motivaatiolleni kävisi niin. Kun tahtoa on enemmän kuin jaksamista, kuljetaan tahdonvoimalla.
ELÄMÄ
Välillä tuntuu, ettei elämässäni ole mitään vakituista tai pysyvää. Kadehdin niitä, joilla on, joko pitkäaikainen kumppani, koti jossa he viihtyvät tai vakituinen työsuhde. Itselläni ei ole mitään näistä. Olisipa edes koti, jossa viihtyä. Jannika B:n kappaletta Silja Line siteeratakseni, en tahdo seilata enää / etsin satamaa.
Minusta on jo pitkään tuntunut, että elän välitilassa. Odotan sitä hetkeä, että saan minulle rakkaan ihmisen takaisin, mutta milloin? Sitä ei tiedä kukaan. Elämä on yhtä odottelua. Toisaalta, miksi jäädä odottamaan, kun liikenevän ajan voi käyttää kirjoittamiseen. Tässähän minä kirjoitan kaiken aikaa, tälläkin hetkellä, tätä blogitekstiä
En todellakaan nauti elämästä. Nauttisin, jos olisin töissä, asuisin lämpimässä asunnossa ja saisin aikaiseksi kirjoittaa joka arkipäivä. Väsymys ja tunnottomuus tuovat osansa siihen, etten pysty täysillä nauttimaan elämästä, vaikkei niille saisi antaa liikaa valtaa ja vaikkei kaikkea voi niiden piikkiin aina laittaa.
Nyt mä toivon, että kukaan ei pienessä mielessään ajattele, että olisin masentunut. Kyllä mää paljon muutakin teen kuin nukun. Tämä nyt vain on tämmöinen kausi. Jos mulla olisi oikeasti masennus, tietäisin sen itse. Jos multa olisi elämänhalu kokonaan kadonnut, makaisin vain sängyssä eikä minulle tulisi mieleenkään blogata näin antaumuksella. Ei siis ole aihetta huolestua.
KOTI
Tein maanantaina sellaisen päätöksen, että muutan pois tästä asunnosta. En kerta kaikkiaan viihdy täällä. Syynä on kylmyys. Palelen päivisin ja joskus öisinkin. Kylmyys ei ole vain minun, vaan myös muiden talon asukkaiden ongelma. Naapurini keräsi maaliskuun alussa adressin, koska asunnoissa on kylmä. Kyllä minun kotona mittari näyttää +23'C (ja tänään jopa +24'C), mutta lattiat ja seinät ovat kylmät. Myös patterit hohkaavat kylmää. Ne eivät koko talvena lämmenneet (ehkä siksi, että oli leutoa, mutta kyllä niiden silti olisi pitänyt). Ylävartalosta kyllä tarkenee, mutta polvista alaspäin käy veto. Kotona ei pysty olemaan rennosti, kun jalat aistivat kylmyyden kaiken aikaa.
Ongelma ei ole minulle uusi. Asuinhan aikanaan Oulussa yli 2,5 vuotta asunnossa, jossa oli todella kylmä. Ikkunoissa oli korvausilmaventtiilit, joiden läpi kylmä ilma puski. Samoin ikkunat vuotivat. Sain tämän tästä tiivistellä niitä. Asuntooni ei paistanut koskaan aurinko. Olin kesät talvet villasukat jalassa.
Päätin, että nyt minulle riitti. Mietin ensin, että muutan vuoden sisällä, mutta juteltuani kaverini kanssa tulin siihen tulokseen, että lähden asunnosta pois tämän syksyn aikana, tai miksen jo kesällä, jos sopiva asunto löytyy. Hyvähän se olisi ennen talvea muuttaa. Saisi syyn lähettää ihmisille viestin, että "hei, olen muuttanut, joulukortin voi lähettää tähän ja tähän osoitteeseen". Nyt odotan vain lämmintä kesää, jotta kylmyys ei tuntuisi niin pahalta kuin nyt. Voi nimittäin olla, että helteillä tarvitsen tornituuletinta.
Haluan pysyä Tesomalla. Lähetin äsken hakemuksen TVA:lle. Kävin maanantaina pyörälenkin lomassa huvikseni vilkaisemassa, millainen on Ristimäenkadulla sijaitseva korkea kerrostalo. Se vaikutti ainakin päällisin puolin ihan otolliselta. Toivottavasti siellä ei olisi kylmä. Ei olisi kiva joutua kolmatta kertaa vuoden sisällä muuttamaan. On se ainakin paljon vanhempi talo (v. 1999 rakennettu) kuin tämä (joka on v. 2019 rakennettu). Nyt vain odotellaan, milloin tulee asuntotarjous Ristimäenkadulta.
Minun on pitänyt jo monta kuukautta hankkia sohva. Ongelma vain on siinä, että eteiskäytävä on todella kapea. Siitä ei mahdu mikä tahansa huonekalu. Äiti ehdotti, että ottaisin veljeni huoneesta vanhan ruskean sohvan taikka olohuoneen kulmasohvan. Sitä ruskeaa sohvaa voisin harkita, mikäli se suinkin mahtuu eteiskäytävästä. Jos nyt vielä joksikin aikaa tähän asuntoon jään, voisin samalla, kun sohvan otan, viedä joitain tytön tavaroita äidin luo. Haluaisin myös uuden sängyn, sillä nykyinen on kapea ja siitä puuttuu jalat. Saan ehkä tyttäreni kummitädin vanhan 120cm leveän sängyn Pohjanmaalta, mutta milloin? Se on vain ajan kysymys. Enkä totta puhuen tiedä, hankinko tänne minkään valtakunnan sohvaa. En edes katsele telkkaria, koska en jouda. Olkoon kirjahylly olohuoneen nurkassa yksinään ja odottakoon parempaa kotia. Sinne sitten tulee se sohva ja vasta siellä sitten pidän tupaantuliaiset.
Tapasin tänään pihassa naapurini, hänet, joka keräsi alkukeväästä adressin. Vaihdoimme ajatuksia kylmyydestä. Hän on tämän talon alkuperäisasukas. Hän kertoi, että aikanaan, kun hän muutti tänne, oli asunnossa vuoden pari oikein lämmin, mutta sitten tilanne muuttui. En tiedä mitä taloyhtiön hallitus on saanut päähänsä, kun on pihistänyt lämmöstä. Syksyllä kuulemma pidetään aiheesta kokous. Saapa nähdä, asunko silloin täällä enää. Taidan kuulkaa äänestää jaloillani ja lähteä täältä veks tuonne muutaman korttelin päähän. Naapurini pyysi minua kirjoittamaan kirjeen, jonka vien hänelle kädessä, mutta jonka osoitan taloyhtiön hallitukselle. Jospa he sen myötä vihdoin ymmärtäisivät, miksi tässä talossa on niin vilkas muuttoliikenne.
KESÄ
Olen onnellinen siitä, että vihdoin on tullut kesä. Kauan sitä saikin odottaa. Toukokuu oli kylmä ja mietin Aikakoneen kappaleen tavoin, että Keltainen toukokuu / mikset sä jo tuu? Myös kesäkuu on tähän saakka ollut poikkeusellisen viileä. Tänään sentään mittari hipoi 20 astetta. Huomiselle luvattiin tätäkin lämpimpää, odottakaapa, niin tsekkaan Forecasta. Jep, huomiselle luvattiin +24'C. Vautsi mikä ilma! Saako jo innostua?
Tiedän, että Suomen suvi on arvaamaton. Olen keväästä saakka odottanut lämpimiä säitä, muun muassa siksi, että asunto lämpenisi samalla. Minua ei nimittäin haittaa, vaikka tämä asunto olisi kesäkuumalla kunnon pätsi. Ikkunoiden kautta voi tarvittaessa tuulettaa.
Toivon, että suvi jatkuisi lämpimänä. Suomen kesä on niin lyhyt, että sen haluaisi olevan kuuma. En tiedä teistä muista, mutta itse ainakin haluan niin. Toki, jos on viikkotolkulla pelkkää hellettä, on se rasittavaa, mutta olisipa edes t-paita- ja shortsikeli läpi kesän.
Minulla on seuraavanlaisia kesäsuunnitelmia:
KESÄKUU: Huomenna Mummon kammarilta tutun juttukaverin kanssa Kirskaanniemeen, 16.6. Sinin kanssa Koiramäkeen, 19.6. Luhtaanrantaan saunomaan, 20.6. äidille juhannuslounaalle, 21.6. kaverin luo juhannuspäivää viettämään, 22.6. pikkuserkun rippijuhlat, 27.-29.6. konventti.
HEINÄKUU: 11.-13.7. Klubitalon viikonloppuleiri Vähäsillassa, 24.-26.7. ystävän luona Espoossa. Käymme myös joko 25. tai 26.7. Helsingin Kaivopuistossa, jossa minulla on aikomus hypätä Suomen korkein benji. Ystäväni saa kuvata sen. He olivat vihdoin julkaisseet nettisivuilleen, että benjihyppyjä järjestetään tänä kesänä 25.7.-10.8. Kamalaa, mua jo jännittää! 30.7. lähden mitä luultavimmin Ouluun.
ELOKUU: Olen elokuun alun ilmeisesti Oulussa. Palaan sieltä näillä näkymin ti 12.8. Ke 13.8. mulla on varattu aika kampaajalle ja loppupäiväksi menen ystäväni kanssa Särkänniemeen Ilves-päiville. Saatan lähteä uudestaan Ouluun elokuun lopulla. Kaikki riippuu siitä, tarjotaanko mulle asuntoa ja kuinka pian pääsen mahdollisesti muuttamaan.
RAHA
Tiedän, äiti siitä jaksaa aina sanoa, että raha-asiat ovat henkilökohtaisia. Taisin ottaa riskin, kun päätin muutamalla sanalla avata rahatilannettani. Rahatilanteeni on jo vuosia ollut todella hyvä. Minulla on monta vuotta ollut säästötilillä mukavasti massia.
En silti aio sijoittaa, sillä minulla on huonoa kokemusta siitä. Hävisin aikoinaan muuan pankkiiriliikkeelle pari tonnia. Kyllä, tämä on totta. Se johtui senhetkisestä huonosta rahatilanteestani. Minulla ei ollut varaa laittaa joka kuukausi 150€ sijoitukseen, minkä vuoksi pörssikurssit notkahtivat ja päätin jättää leikin kesken. Sijoittaminen on sellainen asia, josta en paljoa ymmärrä. Oli virhe lähteä silloin mukaan. Toisaalta, kyyneltäkään en ole vuodattanut siksi, että hävisin rahat, mutten kyllä uudestaankaan toimisi samoin. Siksi on hyvä olla omassa pankissa säästötili.
Kaverini pyytävät minulta lainaan rahaa tämän tästä. Kyllä he takaisinkin maksavat, ajallaan. Tekisi mieli sanoa, että kaverit, lopettakaa se rahan lainaaminen minulta ja jättäkää lompakkoni rauhaan. Luulisi teidän aikuisten ihmisten osaavan hoitaa taloutenne ja kykenevän elää itsenäisesti. Ei vaan, kyllä mää ymmärrän, että välillä saattaa tulla äkillisiä ja arvaamattomia menoja, kuten eläinlääkäri (joka muuten ON kallis). Silloin kyllä autan oikein mielelläni.
Toivon, että tämän avautumisen myötä elämääni ei tulisi yhtään enempiä siivelläeläjiä kuin nyt jo on. Onneksi te vähäiset olette luotettavia. Kivempi se on niin päin, että minulle ollaan velkaa, kuin että itse olisin. Kaikki velat ja lainat, joita minulla kuunaan on ollut, olen maksanut pois aikapäiviä sitten. Siispä raha-asioiden osalta elämäni on kunnossa.
TYÖ
Olen ollut työttömänä jo kauan. Aivan liian kauan. Siitä on yli kaksi vuotta, kun viimeksi olin töissä. Silloin tein kolmisen viikkoa henkilökohtaisen avustajan hommia, kunnes tulimme asiakkaan kanssa siihen tulokseen, että meillä ei kemiat toimi, joten päätimme lopettaa. Sittemmin ei ole ollut homman hommaa, mitä nyt Klubitalolla ne keittiötyöt, joita satunnaisesti teen ja joista ei makseta palkkaa.
Klubitalo on avainsana mahdolliseen työhön palaamiseen. Olen käynyt kevään ajan muutamassa työinfossa, joita Klubitalolla järjestetään keskimäärin kerran viikossa. Siellä on listattu eri kohteita, jonne valitaan yksi työntekijä per kohde. Kohteita on noin seitsemän. Kaikki Klubitalon kautta tehtävä työ on osa-aikatyötä, noin 15h/vko (eli 3 pvä/vko, 5h/pvä). Työn kesto on 5kk, minkä jälkeen paikka tulee antaa seuraavalle. Siksi työtä kutsutaan siirtymätyöksi. Itse olin marraskuusta 2022 huhtikuuhun 2023 Kalevan Pizza&Buffassa, jossa toimin tiskarin apukätenä. Se oli mukavaa hommaa ja pärjäsin työssä hyvin.
Kävin maanantaina haastattelussa muuan liikenneasemalla, jonne on kotoani suhteellisen lyhyt matka ajaa pyörällä. Sinne etsitään työntekijää syyskuusta alkaen. Meitä oli kaksi, minä ja eräs toinen. Saapa nähdä, kumman he valitsevat. Elokuun alussa sen saa tietää. Saa pitää peukkuja, että tulen valituksi.
Toki olen ilmaissut kiinnostustani muitakin työpaikkoja kohtaan. Sen kuulee myöhemmin, että mikä on tilanne minkäkin paikan suhteen. Ei se auta kuin seurata Klubitalon viikkotiedotteita ja tutkailla, milloin on seuraava työinfo. Toivotaan parasta, että saisin työpaikan jostakin. Olen laittanut toivoni Klubitalon varaan, sillä osa-aikainen ja tuettu työ on se, mitä tarvitsen ja mihin tämänhetkisillä resursseillani pystyn.
KAVERIT
Kenellekään ei liene epäselvää, että minulla on todella laaja kaveripiiri. Minulla on sekä kavereita että ystäviä. Näin työttömänä ollessa ei ole varmaan yhtäkään sellaista päivää, jolloin en kasvokkain jotakuta tapaisi. Siksi on hyvä pitää välillä tällaisia päiviä, ettei näe ketään.
Kaverit ovat kivoja ja ystävät ihania, mutta ei elämä saa olla pelkkää kamujen kanssa hengailua. On hyvä osata olla myös itsensä kanssa ja käyttää aika hyödyllisesti. En tarvitse kaveria esim. salille mennessäni.
Minulla on paljon paikkoja ja verkostoja, joissa tapaan ihmisiä. Tärkein lienee Klubitalo. Olen vajaan kolmen vuoden aikana onnistunut saamaan sitä kautta ainakin viisi sellaista ystävää, joita tapaan Klubitalon ulkopuolella. Lisäksi minulla on monen klubitalolaisen puhelinnumero ja paljon juttututtuja.
Toinen minulle tärkeä verkosto on Mummon kammarin sinkkuillat ja sinkkujen saunaillat. Niissä olen käynyt jo pian kolme vuotta, kun aikoinaan tyttäreni kummisetä minut houkutteli mukaan. Olin vähän aikaa, ennen tyttäreni syntymää, vapaahtoisena saunailtoja vetämässä. Sinkku- ja saunailtojen myötä elämääni on tarttunut tasan kaksi ihmistä, joiden kanssa tapaan iltojen ulkopuolella. Toinen heistä on se juttukaveri, josta olen aiemmin puhunut. Muutoin tapaan sinkkuilloissa kävijöitä joskus sattumalta kaupungilla. Niissä käy myös minulle ennestään tuttuja ihmisiä, joihin olen tutustunut muuta kautta.
Mummon kammarilla järjestetään parillisten viikkojen perjantaisin Iltavuoro (nyt kesätauolla), jonne ovat tervetulleita työikäiset kristityt ihmiset. Sitä kautta en ole saanut uusia kavereita, mutta juttututtuja kylläkin. Lisäksi meillä on Iltavuoron oma What's App -ryhmä.
Käyn kerran kuussa injektiolla. Minulla muuttui injektio niin, että siihen ei enää kuulu kolmen tunnin seurantaa. Kolmen tunnin seuranta kuuluu heille, jotka saavat Zypadhera-injektion. Niin kauan kuin sitä lääkettä sain, istuin odottelemassa ryhmässä, jossa oli muitakin. Sairaanhoitaja, jonka kanssa joskus juttelen, kysyi minulta, tuleeko yhtään ikävä Zyppi-ryhmäläisiä. Tunnustin, että tulee. Kuulemma mikään ei estä käymästä heitä moikkaamassa. Täytyy joku kerta mennä. Zyppi-ryhmän kautta olen saanut yhden puhelinkaverin ja yhden Facebook-kaverin.
Toki minulla on myös ne pitkäaikaiset ystävät, joita tapaan säännöllisen epäsäännöllisesti. He ovat ne, joihin olen tutustunut jo kauan ennen Ouluun muuttoa. Sitten on ne ystävät, joihin tutustuin Oulussa asuessani. Vielä ovat he, joihin olen tutustunut kauan sitten netissä ja jotka asuvat eri puolella Suomea.
Ystäviä, kavereita ja tuttuja siis riittää. Minun on hyvin vaikea sanoa, kuka on paras ystäväni. On monta hyvää. Eipä siinä, hienoa että on ihmisiä, joita tavata ja joille jutella. Toivon silti ymmärrystä sen suhteen, että kaipaan välillä omaa rauhaa. Muun muassa siksi vietän näitä puhelimesta vapaita päiviä.
TIETOKONE
Tietokone lienee sellainen aihealue, josta minulla ei ole romaania kerrottavana. Olen kertonut kaiken oleellisen jo tässä maaliskuisessa tekstissäni: https://tuitsuntuokiot.blogspot.com/2025/03/vuoden-2025-kolmas-postaus.html
Hyvin on tämä uusi tietsikka (Lenovo ThinkBook) pelittänyt, ei voi muuta sanoa. Tällä hoituu kaikki olennainen aina bloggaamisesta laskujen makseluun.
Toivotaan, että seuraavassa muutossa tämä kone pysyisi ehjänä. Olen minä vahingosta viisastuneena oppinut olla laittamatta tietokonetta tyttäreni pinnasänkyyn.
Olisipa tästä koneesta iloa moneksi vuodeksi.
KIRJA
Halusin jättää sokeriksi pohjalle aiheen, joka pyörii mielessäni jatkuvasti: romaani, jonka aion elämästäni kirjoittaa. Kyse ei ole omaelämäkerrasta, vaan teinivuosistani 2006-2011. Minun on pitänyt ja pitänyt aloittaa, mutten ole saanut aikaiseksi. Olen kyllä kaivanut kellarin kätköistä esiin vanhat päiväkirjat ja vähän lueskellutkin yhtä niistä, mutta itse kirjoittaminen uupuu. Kyllä mää vielä sen aloitetuksi saan, kunhan maltan pitää tämän kaltaisia päiviä tai hetkiä useammin kuin kerran kuussa, eli laittaa puhelimen lentokonetilaan ja kirjoittaa vaan.
Olen mestari keksimään itselleni tekemistä. Mikäli en töitä onnistu saamaan, voin aina kirjoittaa kirjaa. Siinä mukavasti päivät kuluvat, kun saa näpyttää tekstiä omasta elämästä. Ajattelin aloittaa kirjan niin, että kirjoitan arkisin kaksi tuntia päivässä, toisin sanoen 10h/vko. Toki inspiraation iskiessä kirjoitan useammin.
Katsotaan kuinka käy. Jos kerran kirjan kirjoittamattomuus on suurin este onnellisuudelle, mikä hiivatti minua estää aloittamasta heti? Niinpä. Ainoa este kirjoittamiselle on... ei kaverit, ei kotityöt, vaan minä itse. Itsehän ihminen seisoo onnensa tiellä. Ei kai se ole kuin aloittaa.
LOPPUSANAT
Tänään en kyllä enää ala uudelle romaanille, kun tämä pienimuotoinen on tullut tässä tehtyä. Otsikoin tekstini tarkoituksella Pienimuotoinen lauantairomaani, sillä minulla oli taas vaihteeksi asiaa kuin pienellä kylällä. Pitää muutenkin vielä lähteä käymään kaupassa.
Huomenna pääsen Kirskaanniemeen. En ole aikaisemmin siellä käynyt.
Kello on vartin yli kuusi. Aloitin tämän tekstin n. 15.15 ja lopetan n. 18.15. Kolme tuntia mennä hujahti vessa- ja ruokataukoineen.
Oikein ihanaa kesää kaikille - jospa se vihdoin tästä alkaisi.
