keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Helmikuun loppu ja parhaat joskus

Moi ja iltaa!

Hyvänen aika että on taas kuukausi vierähtänyt nopeasti. Melekosta haipakkaa on ollut, ei voi muuta näin oululaisittain sanoa. Raivostuttavin tunne on se, kun vuorokaudesta meinaa loppua tunnit kesken. Kakskytneljä ei taho ikinä riittää! Todella mukava ja rento kuukausi muuten kaikin puolin enkä ole eroa juuri enää murehtinut. Päinvastoin, alan jo tottua sinkkuuteen ja tunnustan jopa nauttivani siitä. Vaan nyt on aika mennä nukkumaan sillä olen poikki salireenistä ja muutenkin ladattava unta palloon. Mulla on ensi viikko koulusta hiihtolomaa mutta menen hommiin vanhalle työmaalle. Oisin toisaalta halunnut vaan rötvätä kotona ja lomailla mutta jos tuon työn pystyy jotenkin loman kannalta ottamaan niin aina paree. Määhän oon vain sijainen, 'mää oon vaan töissä täällä' vai miten se menee? :P

Kahtellaan paremmalla aikaa. Hyvää Kalevalanpäivän iltaa ja öitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti