Kevätkuulumisia

Moikka. Ajattelin pitkästä aikaa kertoa kuulumisiani tässä bussissa istuessa.

Työt: Se voipi olla kuulkaa niin, että mulla ei tämän kuun jäläkeen työt ennää jatku. Kysyin viime viikolla esimieheltä, onko Oulun kaupungilta kuulunut mittään. Ei ole. Näin ollen minulle ei voida tehdä työvuoroja kesäkuulle. Kaippa sieltä olisi jo tullut tieto, mikäli sopimustani olisi jatkettu. Mä ajattelen, että molempi parempi. Aion joka tapauksessa hengähtää, kun 7 kk painanu täyttä päivää. Eikä tuo työ oo helpoimmasta päästä. Mielekästä se on ollut ja hetkeäkään ei oo tarvinnut pyöritellä peukaloita. "Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii." Mää piän määrittämättömämän pitkän loman ja kahon sitten mille alan. Onneksi hoiva-alalla on hyvin töitä tarjolla, joten aina voin heittää keikkaa sijaisavustajana. Tiedän kuitenkin seuraavan siirtoni: Koulunkäynninohjaajaksi hakeminen. Se haave ei ole kadonnut mihinkään. Uskon että mulla on nyt paremman mahdollisuudet kuin vielä kaksi vuotta sitten.

Ihmissuhteet: Sunnuntaina yllätyin todenteolla. Puhelimeeni oli tullut viesti numerosta, jonka olin aikoja sitten poistanut. Vanha kaverini (tai jos rehellisiä ollaan, entinen heilani) otti yhteyttä pitkästä aikaa. Hän pyysi anteeksi, kun aikanaan laittoi välit poikki ja esti minut. Annoin anteeksi, vaikka omien sanojensa mukaan "sää varmaan vihaat mua". Sanoin, ettei ole mitään syytä. Hyväksyin anteeksipyynnön ja kiitin siitä, että hän sentään vaivautui. Minulle on tehty paljon pahempaakin. Minulle tärkeät ihmiset ovat kääntäneet selkänsä ilman järkevää selitystä. Siinä vaihdoimme viesteillä kuulumisia. Sannoin, että vaihdellaan jatkossakin silloin tällöin. Tuntuu silti vaikealta uskoa tätä todeksi. Ihminen, jonka olin pyyhkinyt pois elämästäni, tulee takaisin. Ihminen, josta olin mielessäni hyväksynyt, etten hänestä välttämättä enää koskaan kuule. Vieläpä ihminen, jota kohtaan ollu aikas paljon tunteita. Näköjään ihmeiden aika ei ole ohi. No, iisisti vain ja päivä kerrallaan. Ei mulla oo mitään halua olla liian innokas taikka alkaa viritellä uudelleen mittään juuri nyt. Niin tai näin, hän piristi päivän ja teki minut tosi onnelliseksi. :) Muuten mennee hyvin, kavereitten kanssa oon jutellut ja viestitellyt entiseen malliin. Lauantaina kävin moikkaamassa ex-anoppia ja miestään. Kummasti sitä vain jotkut ihmiset palajaa elämään vuosienkin jälkeen.

Harrastukset: Kaikki ennallaan. Joka aamu Oulujoki, pyörällä lyhyet matkat, pari kertaa viikossa sali ja joka perjantai joogatunti. Lisäksi viikonlopun Fressi TV -joogat ja aamuisin omat aurinkotervehdykset. Latasin vihdoin koneelleni Zoomin, jonka kautta tein viime perjantaina ensimmäisen etäjoogan. :)

Muuta mielen päällä: Äiti tulee käymään Oulussa huomenna ja on mun luona yhden yön. Hän on käynyt tässä kaupungissa viimeksi 10-vuotiaana (joskus 70-luvun alussa), joten on siitä hetki heilahtanut. :'D

Katoamisuutinen: Kadonneen Juho-Pekka Uusitalon kohtalo ratkesi: oli löytynyt kuolleena maastosta. Ikävä juttu, mutta parempi se on kuulla varma suru-uutinen kuin elää piinaavassa epätietoisuudessa.

Toukokuu on ihana kuukausi. ♡

Mooi!