Raffii elämää

Moikka! Välillä tarvii saaha nukkua pää selväksi. Kun sen on tehnyt, tulee tarve kirjoittaa elämä selväksi. Sen teen nyt.

Mulla ei ole helpoin kausi meneillään. Jälleen on koettu muutoksia elämän joka saralla. Väsymystä, ihmissuhdekiemuroita, taloudellista epävarmuutta ja asioiden päällekkäisyyttä – sekä kaikesta tästä seuranneita hämmentäviä, ristiriitaisia tunteita.

Viime ja toissa viikolla mun teki mieli kertua, kuinka paljon muhun sattuu. Tunsin kivun ihan fyysisenä. Asiaan tosin vaikutti pitkälti hormonit. Niiden tasoituttua kipu hellitti. Yksinäisyys ja orpo olo raastoivat nekin. Mulla oli aivan hirveä ikävä Mymmeliä. Onneksi sain hänet viime viikonloppuna takaisin. Oli aikamoista selviämistä jättää rakas perheenjäsen Tampereelle, aloittaa koulu, järjestää elämä uusiksi ja kamppailla kaiken ikävän ja marraskuun pimeän keskellä.

TYÖ

Siitä on vain hetkinen, kun kävin Oulunsalossa töissä. Viimeisestä työpäivästä on hieman yli kuukausi. Jälleen olen töissä, tavallaan. Koulussa ja töissä. Koulussa töissä. Viime viikon maanantaina alkoi työssäoppimisjakso. Ei ollut helppoa saaha paikkaa. Kysyin varmaan seitsemästä eri koulusta. Osasta sanottiin, ettei olla vielä päätetty. Kristillisestä kerrottiin heti, etteivät ota talon ulkopuolista väkeä tällaisena aikana. Monesta paikasta luvattiin ilmoittaa. Odottavan aika oli pitkä.

Parisen viikkoa sitten minua tavoitteli vieras numero. Kun viimein sain aikaiseksi kuunnella vastaajaviestin, selvisi, että soittaja oli muuan alakoulun opettaja. Hän kertoi, että luokassaan kaivataan harjoittelijaa. Keskustelimme puhelimessa ja sovimme seuraavalle päivälle kouluun tutustumisen.

Tässä on puolitoista viikkoa oltu taas uudessa työympäristössä. Tokaluokkalaiset ovat ihania. Rakastan heitä koko sydämestäni. Tämä on vähän kuin 15 vuotta sitten, kun olin kaksi viikkoa tet-harjoittelussa koululla, jota itse kävin aikanaan. Kalkun koulu. Silloinkin tokaluokassa.

Ihanaa olla työssä, jota saa tehdä rakkaudella. ♥ Siten tuntee työnsä merkitykselliseksi. Mä en mitään niin halua, kuin että jokaisella lapsella olisi hyvä ja turvallinen koulutaival. Itselläni ei todellakaan olleet helpot kouluvuodet. Haluan olla se luotettava aikuinen, jota oppilaiden on helppo lähestyä. Ohjaava, kunnioittava, hymyilevä – vähän jopa kaverillinen.

Ekalla viikolla olen oppinut lasten nimet sekä tutustunut koulun henkilökuntaan. Haastavaksi alkutaipaleesta tekee se, että omaohjaajani (=luokanopettaja) on poissa ja tapaamme vasta 1.12. Onneksi sijainen on mukava. En tietenkään vaadi, että hänen tulisi tietää tarkalleen mitä teen ja miten mun tulisi toimia. Omaohjaaja sanoi, kun viimeksi juteltiin, että ”ekan viikon vaan kattelet”. En tosin osaa olla tekemättä mitään. :P Myönnän, että on ollut vaikeita tunteita. Alussa on aina epävarmuutta. Sitä vain kiertää ja katsoo, mitä oppilaat tekevät, kuka kaipaa missäkin apua ja ketä olisi hyvä ohjata. Samalla havainnoin oppilaita, otan kontaktia ja pyrin ymmärtämään.

Toinen viikko on ollut jo vähän helpompi, kun alkaa muistaa oppilaat, hahmottaa paikat ja tuntea talon väen. Olen jopa päässyt tekemään minulle osoitettuja pieniä vastuutehtäviä. Väsymys raastaa yhä, mutta haluan tehdä työni hyvin. Kun oppilaat pääsevät, teen opehuoneessa koulutehtäviä.

KOULU

Kolme viikkua koulunpenkillä mennä hurahti. Viimeisellä viikolla olin koulussa vain maanantain, tiistain ja perjantain. EA1 -kurssi pidettiin keskiviikkona ja torstaina, mutta minun ei tavinnut, koska olen suorittanut sen heinäkuussa 2009. Lähijakson viimeinen koulupäivä, perjantai 13.11, oli kaikista haasteellisin. Sain koota itseäni paljon. Onneksi pääsin koulupäivän jälkeen yksin luokkaan, jossa sain syödä, rauhoittua ja olla tietokoneella. Lopulta tavoitin opettajan ja sain tarvittavat tiedot koulutussopimukseen. Sopimus tarvittiin, jotta pääsin hyvillä mielin aloittamaan työssäoppimisen.

Tuolla työpaikalla minun olisi tarkoitus tehdä kaksi näyttöä: 1. Ammatissa toimiminen ja 2. Oppijan ja oppimisen ohjaus. Hyvin luultavasti kolmaskin, joka on Suomen kielen lukemisen ja kirjoittamisen perustaitojen ohjaus. Tänään tuli tieto, että koronan takia Oppijan ja oppimisen ohjaus siirtyy etäopetukseksi Teamsiin, ja että valinnaisaineiden (joihin mm. Suomen kielen lukemisen ja kirjoittamisen perustaitojen ohjaus kuuluu) teoria järjestetään vasta ensi vuonna. Oulussa koronatilanne kiihtyy. Ikävää mutta totta.

Tehtäviäkin meillä on. Lauantaihin mennessä tulisi palauttaa turvallisuustehtävä, jossa perehdytään koulun pelastussuunnitelmaan. Sitten olisi joku lehtileiketehtävä sekä yksilön kasvuun ja kehitykseen liittyvä tehtävä, jossa havainnoidaan normaalisti kehittynyttä 6-15-vuotiasta lasta. Valitsin Oulussa asuvan ystäväni seitsenvuotiaan pojan.

Meillä Whatsapp-ryhmässä uumoillaan, venyykö valmistuminen koronatilanteen vuoksi. 29.10.2021 olisi tarkoitus. Senpä näkkee sitten. Nyt vain päivä kerrallaan, niin hyvä tulee.

IHMISSUHTEET

Ihmissuhde-elämäni on ollut viime aikoina sellainen viidakko, että jos siitä raivaisi oksat pois, jäisi jäljelle orpona vaelteleva Tuulia valintojen suuressa maailmassa. Viime viikolla tuntui, että draamaa on enemmän kuin Salatuissa elämissä.

Oon päästänyt irti pitkästä, haastavasta suhteesta. Vaikeinta oli, etten tiennyt itsekään mitä olimme. En koskaan seurustellut tai antanut lupausta yhdessäolosta, mutten vannonut puhdasta ystävyyttäkään. Kaikki oli jotain siltä väliltä. Yleensä en juuri tästä syystä määrittele suhteita, että suhteita on vaikea määritellä. Kuten Antti Holma Auta Antti! -podcastissaan sanoi, mikään ihmisten välinen ei ole yksinkertaista.

RAHA

Kelalta tuli tällä viikolla päätös niin asumis- kuin opintotuesta. Asumistuki 319,20€ . Se nousee, sentään. Mulla on vuokra veden kanssa 621€. Eilen oli tilille tulla pätkähtänyt opintotuki: 252,76€/kk. Aivan: opintotuki ei riitä edes vuokran omavastuuosuuden kattamiseen. On otettava laina. Summaa lähinnä vain mietin: riittääkö 3000€? Tästä vajaaksi vuodeksi eteenpäin. Vielä en tiedä, haenko osa-aikatöitä. En ainakaan tälle vuodelle. Tässä on ollut kaikkea. Olen aikanaan nostanut 3000€ opintolainaa ja maksanut korkojen kera, vieläpä työttömänä.

Hyvä puoli lainan ottamisessa on se, että korot ovat pienet ja takaisinmaksuaika alkaa vasta tietyn ajan jälkeen opintojen päättymisestä. Itse valmistuin hierojaksi 2011 ja aloitin takaisinmaksun 2013. En epäile, ettenkö saisi töitä nykyisellä koulutuksella ja osaamisella. Eikkait se auta kuin mennä puhumaan ihtelle laina. Jotta on varraa elämisseen.

Kun kuitenkin aina on elämä laina (Erin: Elämän laina)

Tällaisia koukeroita elämän saroilla. Elämä on raffii, muttei kande maindaa. Vaikka välillä on tosi haastavaa, huumori pelastaa. Hei hei, älä synkkään jää / kukaan ei oo yksin tääl