Heippa. Pahoittelut, ettei minusta ole kuulunut mitään pariin viikkoon. Se ei liene uutta, että olen ollut todella väsynyt ja aloitekykyni on heikko. Vaikka kuinka puhuin, että poistelen tekstejä, olen saanut todella vähän aikaiseksi. Asioiden suunnittelu on todella vaikeaa. Olen välillä niin uupunut, etten jaksa edes kertoa, mitä olen tehnyt. Nyt kerron vähäsen.
Kuukausi Tampereella meni nopeasti. Joka päivä kävin uimassa. Liikuin sen minkä jaksoin, poljin pyörällä, kuljin linja-autolla ja tapasin ystäviä. Olo heikkeni mutta taistelin joka päivä. Niin olen tehnyt tähänkin asti.
Palasin Ouluun 9.6. Tulin junalla Miskan kanssa, joka on ollut täällä mun luona kylässä ja aivan mahtavana tukena. Mulla oli heti seuraavana päivänä, 10.6, lääkäri. En saanut jatkoa sairaslomalleni. Kuulemma ei ole sellaista vaivaa, johon voisi saada sairaslomaa. Oireet ovat lääkärin mielestä (huom! lääkärin mielestä, tiedän itse että ne eivät sitä ole) psyykkisiä, minkä vuoksi hän ehdotti aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Sinne on jono max. 3 kk. Eikä siinä, en mä sitä erikseen odota, mutta otin kuitenkin avun vastaan.
Minua hoitanut lääkäri oli jäämässä kesälomalle, joten varasimme uuden ajan heinäkuun lopulle. Niinä tietysti.
Olen myös hoitanut raha-asioita ym. pakollisia käytännön asioita. Kauan odotin ja lopulta sain sairauspäivärahan. Lisäksi saan toimeentulotukea 1.7. alkaen. Olen tilapäisesti keskeyttänyt opinnot. Työkyvystä ei ole mitään tietoa, kuten ei tulevaisuudestakaan.
Juhannuksen vietän Peksin kanssa Pietarsaaressa. Oulussa olen näillä näkymin elokuun alkuun saakka. Tampereella mulle olisi tarkoitus järjestää kolmekymppiset elokuun alkupuolella. Vihdoin nekin.
Muuten olen Oulussakin käynyt joka aamu uimassa ja tavannut ystäviä, Miskan kanssa ja erikseen, enimmäkseen kuitenkin yhdessä. On hienoa, että ystäväni tutustuvat keskenään toisiinsa.
Vointi heikkenee niin paljon, että välillä aivan oikeasti toivon pääseväni pois. Itse en sitä tee, ei huolta, mutta uskon, että jollakin lailla kohtalo puuttuu peliin. Tällä hetkellä en mitään niin toivo kuin paranemista. Elämä vaivan kanssa on todella raskasta.
Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua! Kiitos, että luit kuulumiseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti