Iltaa! Kello on 18.24 ja istun bussissa. Olen matkalla kotiin. Oon ollut koko päivän kaupungilla. Kello soitti aamulla 5.55. Oon mm. käynyt Tohlopinjärvessä uimassa ja lähtenyt klubitalolle hieman jälkeen 9. Siellä olen osallistunut jälkiruuan tekoon, syönyt ja tehnyt huomisen päivän aamupalan. Olen toisin sanoen osallistunut talon töihin. Klubitalolta lähdin suoraan kaverin kanssa kahville Kauppahallin Aniittaan, minkä jälkeen menin Nääshallin salille. Siltä reissulta olen nyt tulossa.
Mulla oli maanantaina ultra. Vauvalla oli kaikki hyvin. Kovasti potki ultran aikana. Olen alkanut jo tuntea liikkeitä. Ne ovat kuin perhosen siiveniskuja, hyvin kevyitä muljahteluja. Mulla on istukka edessä, mikä vaimentaa liikkeiden tuntua. Vaavini on kuulemma siro ja pienivartaloinen. Muun muassa siksi raskauttani seurataan useammilla ultrakäynneillä. Seuraava ultra on 26.10. samassa paikassa eli Taysissa. Ultran jälkeen, kun änkesin väkisin takkini vetoketjua rikki, se sanoi rats ja repesi. Siellä varmaan vaavi osoitti mieltään ja ilmoitti, että "minä en ole mikään pieni". Rikkinäisen vetskarin lisäksi sain ultrasta kaksi kuvaa, jotka ovat mun silmilleni sellaista mössöä, ettei niistä saa mittään selevää. Vauva ei mahdu ennää yhteen kuvaan.
Olen voinut hyvin. Pari viikkoa sitten jouduin kahdesti oksentaa, mutta molemmat kerrat liittyivät siihen, että olin juonut punajuurien keitinvettä. Ilmeisesti se ei sovi mun elimistölle. Muuten raskausaika on ollut auvoisen helppo ja pahoinvointi jäi juhannukseen. Olisipa synnytyskin yhtä kivuton. Ultralääkäri sanoi, että alatiesynnytykseen tähdätään. Toki sitten sektion, jos ei millään tule ulos. Tuntuu silti vaikealta uskoa, että muutaman kuukauden päästä minusta tulee pihalle muutaman kilon mötikkä. Että minä lapseni maailmaan synnytän. Mun ei koskaan pitänyt lapsia saada, mutta elämä päätti toisin.
Nyt olen blogannut tarpeeksi tältä päivältä. Kohta painan bussin stop-nappia. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti