Pitihän se arvata

Huomenta. Kello on puoli seitsemän ja istun jälleen bussissa. Oon neljältä heränny, kieriny lumihangessa (oh my god että kirpas), tehny aamutoimet ja käppäilly 6 jälkeen pysäkille. Lähdin Metsokankaalta kaverin luota töihin. Mulla avustuskeikka 7-14.

Jatkettu töissä tauolla, bussissa ja töitten jälkeen, vähän siellä sun täällä:


Sain vihdoin selvyyden sille, miksi olin ollut pitkään poikkeuksellisen väsynyt ja ahdistunut: mulla alko eileen menkat. Välillä on kausia, jolloin ne oirii tavallista voimakkaammin. Saattaa viikkojakin aikaisemmin alkaa rajuna uupumuksena, stressinä ja emotionaalisena tuskana. Tämä teksti on vuodatusta vuodosta. Jos ei kiinnosta, suosittelen surffaamaan muualle.

Mietin monta päivää että mikä himputti mua vaivaa, mutta selitys olikin näin luonnollinen. Eniten ihmettelen, kuinka äkkiarvaamatta kuukautiset taas alkoi. Edellisten loppumisesta ei ole kolmeakaan viikkoa. 4.1. alkoi viimeiset, siispä 24 päivää on tämän kierron pittuus. Mulla on aina ollu epäsäännölliset menkat.

Yhesti oon e-pillereitä käyttäny, huhti 2018-tammi 2019, mutta lopetin, koska ne jos mitkä sekoittivat ja olin vähän väliä ärtynyt. Niin ärtynyt, että jälkeenpäin hävetti. Muuten en oo mihinkään hormonivalmisteeseen sortunut. En halua niin sanotusti uhmata luonnollista anatomiaani. Kun ei tuota vakipartneria ole, niin ei oo tarvinnu kierukoita sun muita.

Ei oo heleppua olla nainen. Sanoin kaverille että kunpa saisin olla kolme päivää mies. Ei tarvis olla näitä vaivoja. Voehan naisena olemisen vaikeus. :'D Hormoonit ne riepootteloo miten lystää.

Ihmettelinki ku toissapäivänä mulla oli kauheat ruokahalut. Söin ties kuinka monta palaa kauraleipää. Se on vähän ku raskaana olis (mitä oon kuullut). Koko ajan nälkä tai muuten vaan paha olo, kaikin tavoin herkkä, paikkoja särkee ja vois nukkua koko ajan.

Olin 14 ja risat ku mulla alkoi menkat. Yli puolet elämästä näitä on kärsitty. Oon tavallaan tuntenu häpeää siitä, että oon menny mainitsemaan mooniksistani. Kaveri sanoi yläasteella, kun mulla oli kuukautiset tokaa kertaa, että ei niistä tarvi erikseen kertoa. Oikeassahan hän oli, mitäpä niistä meteliä pitämään. Mutta miksi asiaa tarvitsisi piilotella? Kai sitä saa kertua jos kovasti vaivaa. Ei tietenkään numeroa tarvi tehä, mutta sen verran mitä toisten on hyvä tietää. Mulla ne vaikuttaa suoraan mm. jaksamiseen, asioiden sisäistämiseen ja jopa käyttäytymiseen, tahdosta riippumatta.

Kuukautisten kanssa opittu elämään. Pakkohan se on. Ne tuloo kerran kuussa, halus tai ei. Antaa tulla luonnollisesti niin kauan kuin on tullakseen. Raskaaksi en ole ajatellut hankkiutua, silloinkin vuodoista pääsisi vain yhdeksäksi kuukaudeksi. ÷) Sitten tulisi elinikäinen sitoumus ja uudet vuodot, jollei heti laita uutta pullaa uuniin. Ei kiitos. Ei se auta ku kärsiä vielä sellaiset 15-25 vuotta. Vaihdevuosia odotellessa...

Muistan, kun kesä-syksy 2014 mulla ei ollut menkkoja melkein kolmeen kuukauteen. Hyvä tuttavani arveli, että mulla on hormonihäiriö. Tiedä vaikka oliskin, onhan näitä hormonaalisesti epävakaita kausia ollut, kuten nyt. Just nyt oon yks kävelevä hormonikatastrofi. 

Aihetta huoleen tai lääkärikäyntiin ei kuitenkaan ole. Kuukautiset eivät rajoita normaalia elämää. Uin, olelen ja elelen siinä missä vuodottomana. Olen ikäni selvinnyt lievillä, lähes olemattomilla kivuilla. PMS:ää tai endometrioosia ei ole syytä epäillä. Oireista katalin on invalidisoiva väsymys, joka korostuu kuukautisten aikana.

Olo on hyvin samankaltainen kuin alkuvuodesta 2014. Elämässä oli epävarmuutta, joka ahdisti, uuvutti, vaivasi mieltä ja sai välillä aikaan takaraivossa tuntuvaa kipua. Muistan terapeutille sähköpostissa avautuneeni, että "kaiken lisäks mulla on nää menkat jotka sekoittaa pakkaa entisestään". 

Silloin mulla ei ollut käytössä näin hyviä keinoja kuin nyt, seitsemän vuotta myöhemmin: avantouinti, aamusivut, säännöllinen meditaatio ja jooga, sokeriton ruokavalio, alkoholittomuus, varhainen nukkumaanmeno ja kaiken sellaisen jättäminen pois, mikä aiheuttaa turhaa rasitusta (kuten juhlat ja baari-illat). Alan vihdoin tajuta, että se on mun väsynyt mieli, joka syöttää ahdistavia ajatuksia. Nukun silloin, kun siihen on mahdollisuus. Levänneenä asiat on helpompi kohdata. Ei sitä väkisin mittään tarvi alakaa. Sellainen väkinäinen sosiaalisuus umpiväsyneenä on tosi kuluttavaa. Olen paljon saanut karsia, mutta olen saanut uutta tilalle. Uutta ja hyvinvointia edistävää.

Jaksaminen ja vireystila on kyllä viime aikoina menny niin intervalleissa ku olla ja osaa. Vähän ku kipeänä ois, makkoilla ja nukkua tahtois vaan. Minimienergialla mennään. Mutta kuten sanottu, mitään ei väkisin.

Joo. Pari ekaa päivää sitä vuotaa ku Niagaran putous. Sittenpä se rauhoittuu. Menkkoja edeltävät päivät on pahimmat. Vuodon alettua tuntuu, että iso taakka putoaa pois. Kehosta lähtee kaikki fyysinen ja henkinen kuorma. Kaikki se tuska. Nyt on poikkeuksellisen vaikeat menkat. Kuten sanottu, oireet ku raskaana ois. Toivotaan, että tämän jälkeen elämä on taas kivaa.

Oon varmaan Suomen noloin bloggaaja ku menkoista avaudun. Mut hei, tää on mun blogi, mun valinnat ja mun vastuu. Vois sitä nolompikin olla, mutta tämä on nolointa mihin tänään pystyn. :P

Ilta jo pitkällä. Mie meen nukkumaan. Huomenna pääsen pitkästä aikaa työkeikalle Oulunsaloon. <3

Hyvää yötä ja viikonloppua.