Sitä on monta viikkoa elänyt tavallaan sellaisessa odotustilassa. Tässä välissä en oo oikein muuta kummoista tekemistä keksinyt itselleni kuin asioiden hoitaminen, jotta niitä olisi reissusta palattua vähemmän vastassa.
Oon tiedustellut yhdestä muuttofirmasta asioita ja muuttopäivänkin olen jo melkein sopinut. Valitettavasti kuvaputki-televisioita ei voitu hakea kotoani silloin keskiviikkona. :/ Kuulemma eivät ota enää vastaan. Laitoin Toriin ilmoituksen, että jos sen joku nyt sattumoisin huolii, saa tulla hakemaan. Muussa tapauksess se on vietävä Ruskon jäteasemalle. Sinne tosin joutaisi samassa kyydissä vanhan blenderini moottori. No, annoin mää yhden tuolin kuitenkin kirppispakun kyytiin. Ja kaverini saa vanhan pyykkikorini. Hyvä päästä joututavarasta eroon.
Kertokaa, jos ootta kiinnostunut Muumi-astioista. Nämä mulla on kaikki myynnissä lukuun ottamatta Siesta- ja Seikkailu-kulhoa, jotka tullaan vissiin tänään hakemaan.
 |
| Kaikki myynnissä! Saa tarjota! |
Niin tai näin, tänään on päivä, jolloin mun olisi tarkoitus hypätä benjihyppy. Aina kun puhun jostain tulevasta tapahtumasta, käytän mieluiten sanontaa "olisi tarkoitus", sillä sen tietää miten voi käydä, jos menee ennenaikaisesti liikaa kehumaan asioita. Aiheeseen liittyy paljon sanontoja, kuten vannomatta paras tai ylpeys käy lankeemuksen edellä. Paras jonka olen kuullut, on ei pirä nuolaasta ennenku tipahtaa. Senpä tietää sitten, tipahtaako Tuulia nosturin nokasta köyden ja turvavaljaiden varassa ja miltä se näyttää videolla, jonka serkkuni toivottavasti kuvaa onnistuneesti. Hyppäsin 18-kesäisenä benjin Kalajoella, joten ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Korkealla oleminen ei niinkään tuntunut hurjalta. Muistan kymmenen vuoden takaa, että pelottavin vaihe oli se, kun piti hypätä. Seisoin varmaan 5 minuuttia, kunnes lopulta uskalsin. En vanno, mutta pyrin siihen, että tällä kertaa en jäisi yhtä pitkäksi aikaa miettimään. Oli miten oli, toivotaan että kaikki menee hyvin. :)
Suljen silmät / kuvittelen et lennän / mun täytyy luottaa / ja antaa vaan mennä
-Cheek: Äärirajoille
Odotan jo Tampere-reissua ja erityisesti ajelua Pohjanmaalle. Odotan myös muuttoa. Ja koulun alku...no, miksipä sitä suotta odottaa. Nyt on elämässä muutakin jännempää. :P
Pääasia että selviän tästä päivästä elossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti