Hei! Monetkin talot tyhjenee, kun lähtee Tampereelle ja takaisin. Zen Cafén Talo on hyvä edelleen.
Moikka! Reissu on takana päin ja ehdin vasta nyt hyvänen aika blogata!
Oottelen junaa asemalla seuranani kissa ja matkalaukku.
Kohta lissää ku junnaan pääsöö.
Dodii. Piti ottaa tunnin tirsat aina Seinäjoelle asti. Juna viilettää lakeuksilla ja sivusilmällä katselen milloin Powerpark menee ohi. Se on aina hauska bongata junan ikkunasta. Paitsi että se meni jo. No, ens kerralla sitten.
Pari viikkoa kului todella nopeasti. Laskin, että näin taas ainakin 20 kaveria matkan aikana. Kirjoitanpa pienen raportin jokaiselta päivältä.
15.7. Maanantai. Saavuin junalla Tampereelle.
16.7. Kävin Kalkussa kaverillani ja sain vesisateen niskaan.
17.7. Ilma lämpeni. Aivan ihana aamujooga Om Yoga-koulun uusissa tiloissa. Kävin Caritan kanssa kirpparilla. Kaksi sähkönmyyjää pysäytti mut keskustassa. Ensin tein sopimuksen Kotimaan energialle ja sitten Nordic Green Energylle. Jälkimmäistä pidän parempana valintana, sillä ei hiili- eikä ydinvoimaa ja 40e ilmaista sähköä. Poikkesin Mältinrannassa uimassa ja näin Millaa.
18.7. panssarilasi puhelimeen ja ajomatka Haapajärvelle
19.7. Siljan kyydissä kauppaan, uintia Karvoskylällä, ulkona oloa Jarnon ja Kapun kanssa, juoksulenkki Oksavalla, uintia, saunomista
20.7. uintia, lasten kanssa trampalla, frisbeegolfia, uintia, hurjaa autolla ajoa, ajelua ja tankkaus Nivalassa, käynti Sarjankylällä koulukaverin luona, niin väsynyt että rojahdin sänkyyn
21.7. autolenkki Karvoskylällä, pakkaamista, kunnon tälli paimenpojasta (oli pakko testata, lähinnä nauratti), hetki lasten kanssa trampalla, tankki täyteen ja kotimatkalle, nelostietä Tamperelle, uimahalli Äänekosken SEO:lla, käynti serkulla Linnainmaalla, Kalkussa noin klo 21
22.7. Hannalle ja uimaan. Illansuussa ajoin äidin serkulle Nokialle. Olivat hienoksi laittaneet edesmenneen mummuni kotitalon.
23.7. Hurrrrja päivä. Näin neljää kaveria. Aamulla Tohlopin uimarannalla Sofia, Pyynikillä Juhana, keskustassa Taru, illalla Tammelantorilla Antti
24.7. Kiva saada nukkua! Keskustassa Rita ja luonnonkauniissa Arboretumissa Mika.
25.7. Näin Hannaa. Sain kyydin keskustaan, jossa astangajooga. Illalla Jessen kanssa Sky bar ja Tiikerihai. Mua alkoi 21 jälkeen väsyttää, ylläri, joten lähdimme yhtä matkaa koteihimme.
26.7. Ei enää keskustaan, jes! Ruokaostokset Westerissä, mokkapalat ja hieronta Hannalle
27.7. lahjojen ja kortin väsäämistä, Karitan baby shower, uinti Saarenkärjessä jossa oo ikinä nähäny niin paljoa väkeä ja autoja parkkipaikalla (ihmekös tuo kun +30 ulkona), hetkeksi Tiinan luo Kalkunvuoreen, porukoille lepäämään ja pakkaamaan
28.7. Kotiinlähtö. Junassa on tilaa hengittää. Ilmastointi toimii.
Oon vielä vähän unessa reissusta. Voisin kohta alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kouluvihkoon, joka on mulla mukana. Yhtään ehtiny sitäkään vilkaista matkan aikana. Ei mulla mitään tehtäviä, vaan haluan vanhasta vihkosta siirtää tekstit uuteen. Huomenna meillä alkaa EA1 -kurssi ja kestää kolme päivää. En oo yhtään vielä katsonut edes Wilmaa, että miltä meijän ensi viikko näyttää. Mutta kuten sanottu, takana on hyvä loma, jonka aikana ei oo pahemmin haluttanu korvaa lotkauttaa koululle.
VÄLIAVAUTUMINEN
Loma oli siis todella hyvä, erityisesti Pohjanmaa-reissu (harvoin mulla huonoja reissuja sinne onkaan). Tampereella sen sijaan oli ja ei ollut kivaa. Yleensä oon kesäisin viettänyt Mansessa vähintään kuukauden, joten kaksiviikkoinen meni tuplavauhtia. Elämä tuntui pikakelaukselta. Mistään ei ehtinyt kunnolla nauttia. Tekemistä oli liikaa ja jatkuva meneminen uuvutti. Mulla on paljon kavereita, mutten millään ehdi saman reissun aikana tavata heistä jokaista. Heitä on mukava nähdä, mutta tuntuu, että Trella ollessani elän vain heille. En jaksa enää nähdä näin montaa yhdellä kertaa. Ja toisaalta miks tarvis? Parempi ettei alkuunkaan sovi näkemistä niiden kanssa, joiden osalta tietää ettei ehdi nähdä.
Määki oon siitä jännä persoona, että haluan pitää sovitusta kiinni enkä mielelläni sano, että "sori nyt ei pysty, tuli pari muuttujjaa". Sitten sitä on jo valmiiksi väsynyt ja pelkkä ajatuskin menoista saa ärtyneeksi ja levottomaksi. Mietin torstaina Jessen kanssa tärkeää kysymystä: "Onko mulla vaihtoehtoja?"
Kaiken järjen mukaan mulla on oikeus päättää omasta elämästäni ja siitä, missä ja miten aikaa vietän. Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, tätä painotetaan meille sote-alaa opiskeleville. Millä ihmeellä saan sen myös Tampereella ollessani pätemään?
Nyt kun mietin, oon Ouluun muuttoni jälkeen oikeastaan aina tullut Tampereelle silkasta velvollisuudentunteesta. Ajattelen, että kaverit, "ne haluu ne haluu ne haluu nähdä mua". Tiedän, että ratkaisevampaa on se, haluanko mä itse. No ku emmä aina haluu. Tai ei se näkeminen, vaan ne resurssit. Kaikessa on oma järkkäämisensä ja kun yrittää lyhyeen ajanjaksoon puristaa mahdollisimman monta tapaamista, katoaa lomasta kaikki ilo ja nautinto. Siitä on rento lomafiilis kaukana, kun saa kelloa kytäten mennä paikasta A paikkaan B.
En suotta oo sanonut, että tulukaa tekin välillä mun luo Ouluun tai edes Kalkkuun. En minä oo mikään velvollinen ravaamaan kaverien perässä hiki hatussa ympäri ämpäri kaupunkia! Kylläpäs mää kuulostan tuohtuneelta ja varmaan karkotan tällä palopuheella kaverit tiehensä. Mutta, ne jää jotka jää. Välillä tekis mieli sanoa että ostakaa multa kaverit. Pitäiskö perustaa kavereiden huutokauppa? Huutonettiin vaan ilmoitus, jokaisesta oikein myyvä kuvaus ja mulle enemmän massii ja vähemmän ressii. Ehee :''D
Ei vaan, ensi kertaa ajatellen mietin, miksi tulen Tampereelle ja mitä oikeasti haluan siellä tehdä ILMAN tunnetta siitä, että koko ajan on jatkuva kiire. Se on siitä jännä tunne, että se ei aina näy ulkoisesti, vaan mielen sisäisenä liikkeenä. Sitä koko ajan ajattelee, että "mun ei pidä olla tässä, mun on mentävä eteenpäin, koko ajan, vauhtia, vauhtia..." Sille tulee stoppi! Mää päätin sen. Enköhän minä keinot keksi, kun alan käyttää tätä tarmoani tositoimiin tämän vuodattamisen sijaan.
Toivottavasti tasapaino löytyy. Ja uskokaa tai älkää, aina on vaihtoehtoja, vaikkei sitä aina uskoisikaan. Aina voi tulla toisiin ajatuksiin. Aina voi muuttaa mieltään ja ilmaista sen.
Joo-o... Juna kohta Ylivieskassa. Vaunussa on koirien tuoksua.
Jee kotiin! Kirjoittelemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti