Huomenta ja ensiapua

Hellou!

Tämä on tällainen pehemeä lasku koulun alakuun. Meitä on täällä OSAO:lla vain reilu puolet ryhmästä, he, joilla on EA1 mennyt umpeen. Tässä taukoa pidetään.

Eilen, jos en nyt haukkunut niin vähintäänkin riivasin kaverit, niin tänään mielessäni arvostelen koulukaverit.

Joo kerron kohta miksi, nyt jatkuu opetus.

Niin, ketään en halua ihmisenä moittia, vaan tiettyjä ominaisuuksia arvostella. Mua vähän ihmetytti, kun koulukaverit alkoi heti puhua keskenään touko-kesäkuun aikana olleista työssäoppimisjaksoista. Niin kuin ei pitkän tauon jälkeen muuta puhuttavaa olisi. Itsellä ei ole edes mielessä koko jakso, mitä nyt tietysti hyvät muistot. Eniten ihmetytti, kun jotkut kysyivät toisiltaan, minkä arvosanan sai. Ihan kuin sillä olisi väliä! Ihan kuin siitä haluaisi puhua. Itse en ole arvosanakeskeinen ja minusta se on henkilökohtainen asia. Mitä sitten vaikka toinen ois saanu ykkösen ja toinen vitosen? Ketä se liikuttaa? Luulis, että sitä olis loman jälkeen muutakin puhuttavaa kuin koulusuoritukset.

Jotenki yksinäinen olo tuolla koulussa. Onhan ne kivoja ja hyviä ihmisiä,  ei siinä mitään, mutta mää en osaa oikein luoda sellaista nautinnon tunnetta itselleni heidän seurassaan. Kai mulla on koulussa ku koulussa aina ollut jotenkin ulkopuolinen olo,  aina tuntenu itteni erilaiseksi. Ihan mainstreamia kun en ole... on mulla yks hyvä kaveri meijän ryhmästä, mutta hän ei ole ea-kurssilla. Mä oon kyllä seuraihminen ja tulen toimeen kaikkien kanssa, mutten ole mikään laumasielu. En tykkää välttämättä mennä samaan tahtiin muiden kanssa vaan oon enemmän oman tien kulkija. Ei mulla mittään oo kettään vastaan ja tiedän että omalla asenteella voi paljon vaikuttaa, mutta tämä on vain oma tämänhetkinen kokemukseni. Mää en tykkää samalla lailla kailottaa arvosanoista, puhua hoitotyön huonoista puolista (sillä hoitajat tekevät myös paljon hyvää) tai metsästää kahvia, kun koulun kahvio on remontissa. En vaan tykkää, that's it.

Nyt jään busssista ja meen kaupan kautta kotiin. Ehee kaikkia kiinnostaa mun arkipuuhat.

Kai mä oon vaan väsynyt reissusta ja kai ne on hormonit jotka saa vähän möksmökstuulelle.  Nainen voi laittaa kaiken menkkojen tai ovulaation piikkiin. ;)

Annan itselleni sellaista ensiapua, että menen kotiin päiväunille, teen pilateksen, syön ja mietin sitten asioita uudelta kantilta.

Huomenna jatkuu EA 1 ja loppuviikko on vapaata! Meille on merkitty opetusta seuraavan kerran 7.8. Jihuu!