Muuttosten kuulumiset

Iltaa. On muuttoja, on muuttujia, ja on Oulun murtteella muuttoksia. Tiedossa on pian muuttonen.


ASUMINEN

Se on kuulkaa niin, että minusta tulee itätuiralainen! Jätin viikko sitten asuntohakemuksen ja minuun otettiin yhteyttä vain paria päivää myöhemmin. Sovimme keskiviikolle näytön, jolloin kävin Milla matkassani katsomassa kotia ja päädyin valitsemaan sen. Asuntoni on 35,5m2 yksiö, jossa on lasitettu parveke. Siellä on makuualkovi, nykyistä asuntoa tilavampi keittiö ja ikkunoissa sälekaihtimet - jälkimmäistä minulla ei ole ollut yhdessäsään aiemmassa asunnossa, lukuun ottamatta Maikkulaa, jossa kaihtimet olivat keittiön pikkuikkunassa.

Muutan elokuun loppupuolella. Saan avaimet reilua viikkoa aiemmin, joten mulla on valinnanvaraa sen suhteen, vienkö tavarat 23.-25.8. vai vasta seuraavalla viikolla. Koska edellisen asunnon irtisanomisaika on 31.8. asti, maksan vuokraa vasta 1.9. alkaen. On se hyvä, ettei tarvitse maksaa päällekkäin. Muuttoauto ja -apuri mun tarvisi löytää. Kaveri vinkkasi Pakua ja reipasta kuskia sekä Sinistä pysäkkiä. Tiedän, että Niemi tekee avaimet käteen -muuttoja, mutta paljonkohan niille tulisi hintaa? Kyllä mää itse pakkaan, ei sen puoleen. Lähinnä huolenkalujen kantamisessa, kattolampun irrottamisessa ja tyyliin hellan ja jääkaapin pesussa/siirrossa tarvitsen apua. Oli miten oli, minäpä alan katsella, vertailla ja tiedustella.

Voitta kuvitella kuinka hyvältä tuntuu päästä muuttamaan. Enhän mää puhunut ku 2,5 vuotta että asunto on kylmä ja sijaitsee liian kaukana palveluista. Loppuu se veto-ongelma ja matkustamisesta johtuva tuska ja rasitus! Tuiranrantaan on lyhyt matka ja keskustaan reilu kilometri. Ylittää vain patosillan ja kulkee Ainolanpuiston halki niin sitä on jo keskustassa. Jes!

Yhtä kaikki, en tarvinnutkaan kavereiden apua asunnon löytämiseen (toisin kuin aluksi meinasin, että "jos löydättä mulle kämpän Itä-Tuirasta, vinkatkaa") vaan löysin sen itse! Tämä on osoitus siitä, että joskus asiat tapahtuvat hyvinkin nopeasti, kun vain laittaan pyörän pyörimään.


MYMME

Olen onnellinen kissasta ja Mymme on mulle kaikki kaikessa. En kiistä, etteikö siitä välillä olisi ollut huolta ja tuskaa, etenkin kun sitä odottaa ulkoa sisälle. Viisas kissa se on ja aina löytänyt kotioven. Vaikka se osaa olla vaativa neiti, niin en mä sitä vaihtaisi mihinkään. Aion lähiaikoina käyttää sen eläinlääkärissä, perustarkastuksessa ja mahdollisesti madotuksessa ja rokotuksessa, mutta ennen kaikkea sirutuksessa. Mulle olisi kova paikka, jos kissani katoaisi enkä tietäisi missä se on. En muuta kovin korkealle, joten kauhiaa olis, jos Mymme karkaisi rappukäytävään, alaovi olisi auki ja kissa pääsisi livahtamaan. Saapa nähdä, raapiiko se ovea. Mun ei auta kuin totuttaa se fleksiin ja valjaisiin.

Mymme tulee kanssani Tampereelle ja asuu sen ajan porukoilla. Siellä sen on hyvä, kun on iso talo ja paljon tilaa, myös ulkoiluun. Mymme täyttää/täytti näinä päivinä 9 vuotta. Hän on syntynyt heinäkuussa 2010. Tarkkaa päivää ei tiedetä, mutta alkukuuta se on. Milla toi sille leluja ja kaveri antoi sille eilen tonnikalaa, joten olkoon ne lahja minun kissaneidilleni.


RAHA 

Raha-asiat ovat jotakuinkin hallussa. Viime aikoina mulla on ollut menoja, sillä tiistaina tilasin uuden puhelimen ja eilen kävin hierojalla. Olen myös käynyt ravintolassa syömässä, kirpparilla ja ruokakaupassa. Mikäli pääsen ensi viikolla hyppäämään benjin, menee siihen vielä 80€. Saan lähettää seuraavan hakemuksen liiton työttömyyskassaan 15.7. Tiukilla eletään loppukuu, mutta onneksi raha (yleensä) on uusiutuva luonnonvara. Tullee mulle palkkaakin heinäkuun lopulla.

Lohdullisinta tässä pienen budjetin keskellä on, että 6.8. tullee veronpalautukset. Niillä rahoitan muuttoni ja ensimmäisen vuokrani.


ELÄMÄNHALLINTA

Toisinaan mua kiukuttaa se, että rahaa menee, joskin se on väistämätöntä. Sitä haluaisi ennakoida ja suunnitella etukäteen niin paljon kuin pystyy. Eniten harmittaa ne hetket, jolloin oma hajamielisyys tulee kalliiksi. Onneksi minulta ei ole hävinnyt mitään arvokasta ja olen aina muistanut avaimet jne, mutta olen lyhyen ajan sisällä hukannut kaksi sheikkeriäni, joista toisen sisällä oli lusikka. Toisen tiskasin ja unohdin työpaikan kuivauskaappiin, josta se oli hävinnyt eikä enää löytynyt. Toinen hävisi mystisesti torstaina, jossa muistan viimeisen kerran lusikoineeni smoothietani Raksilan markettien Subwayssa. Vasta seuraavana päivänä hoksasin, etten löydä sitä mistään. Joko olin ajatuksissani laskenut sheikkerin kädestäni tai sitten se oli pudonnut reppuni sivutaskusta.  Tiedusteluista huolimatta vaaleanvihreää ravistintani ei ollut otettu talteen.

Joskus arvoltaan vähäistenkin tavaroiden katoaminen harmittaa. Hetken sitä on vihainen itselleen ja tuumii: Että mun pitikin olla näin huolimaton. Tähän ikään mennessä sen tietää, että elämässä tulee pettymyksiä. Parin sheikkerin katoaminen on pientä siihen nähden, että ihmisiä ryöstetään ja ties mitä muuta kamalaa, jota ei edes halua ajatella. Kaikki on suhteellista. Mitä tulee tavaroihin, ajattelen, että se on vain materiaa. Minulle opetettiin jo lapsena, että kaikkea saa uutta, mutta uutta ihmistä ei saa.

Olen järjestelmällinen ja haluan hallita elämääni: rahaa, aikatauluja, omia valintoja, kaikkea. Pyrin  säännöllisyyteen, joten pienetkin poikkeukset saattavat stressata minua valtavasti. Tiedän, että jos huteloin, unohtelen ja sählään monena päivänä peräkkäin, taustalla on ylikuormitus. Se voi johtua väsymyksestä, hormoneista, asioiden paljoudesta tai kaikista näistä sekaisin. Silloin on osattava lyödä hetkeksi jarrut pohjaan ja sanottava EI, vaikkei se aina hauskalta tuntuisi. Ettei käy niin, että tulee itku pitkästä ilosta.

Mulla on selkeä visio kaikkeen ja pidän huolen siitä, että teen aloittamani asiat loppuun asti. Jos olen kaverin kanssa jomman kumman luona kylässä ja olemme sopineet jotakin, pidän huolen siitä, että asiat toteutuvat. Välillä musta tuntuu, että minä olen se vastuunkantaja, mikä ajoittain stressaa. Omat heikot olotilat ja liika tekeminen pahentavat oloa. Ehkä mää vaan tiedostamatta otan sellaisen roolin, että ole sinä vain, kyllä minä hoidan, minä palvelen, minä pidän huolen, vaikka samanaikaisesti uuvutan itseni. Ei se auta kuin oppia tiedostamaan asia ja kertomaan kaverille, jos alkaa piiputtaa. Kyllä he ymmärtävät eivätkä väkisin vaadi. Kaikki on itsestä kiinni.


TEKNIIKKA

Perjantaina sain Internet-yhteyteni tilttiin. Käynnistin ADSL-modeemin tavalliseen tapaan, mutta koska kone ei yhdistänyt mua nettiin, painoin useamman kerran modeemin päälle ja pois. Yhtäkkiä WLAN-AP -yhteyteni olikin suljettu ja alla luki teksti: "Osa tiedoista on muuttunut edellisen yhteyden jälkeen. Tarvitsemme lisätietoja yhteyden muodostamiseen. Anna verkon suojausavain". Syötin moneen kertaan modeemin pohjassa olevan WLAN defaul encryption key:n, mutta siltikään en päässyt eteenpäin. Ilmoitin asiasta insinöörikaverilleni, joka antoi ohjeita. Virran katkaisu ja reset-napin painaminen eivät auttaneet, joten en mä tiedä mitä teen! Olen nyt kaverillani kylässä. Toivottavasti hän osaisi auttaa.

Nämä ovat siitä haastellisia tilanteita, että en tiiä kehen tai mihin mun tulisi ottaa yhteyttä. Inhoan teknisiä vikoja, mur! Ärsyttävintä on oma osaamisen puute. Kyse tuskin on siitä, että taloyhtiön 10 Mt:n DNA-netissä olisi vikaa, tai että olisin syöttänyt salasanan väärin. Mikä ihme se suojausavain sitten on? Vai onko modeemi vain alkanut vanhuuttaan reistailla? Tero sen mulle toi ja asensi aikanaan jo Maikkulan asuntoon, ja silloin pohjassa oleva salasana kyllä toimi. Jos ei tuo ala toimia, pitäiskö mennä Giganttiin ja kysyä, onko vika läppärini asetuksissa vai missä, tarviinko uuden modeemin tai reitittimen vai mitä hitsiä mä teen?

Pystyn kyllä jakamaan Internet-yhteyden puhelimeni kautta. Nettiin pääsen aina, ei sen puoleen. Mietityttää vain, mikä häikkä WLANiin yhtäkkiä tuli. Eikä tuo maata kaatava ongelma ole, sillä enhän mää kauaa enää nykyisessä kämpässä asu. Myös uuden kotini vuokraan sisältyy netti, mutta muistelin että sitä varten tarvii mobiilireitittimen, jos haluaa langattomasti surffailla. Modeemista ei siis ehkä ole apua...

Voi kauhia oonko mää liian vanhanaikainen kun käytän modeemia? Kaveri nauroi mulle eilen. Tiedän, etten ole kaikessa nykyaikainen. Hihitelkää vaan, kyllä minä teknisen blondiuteni tiedostan. Joskus oma vajavaisuus näissä asioissa kiukuttaa. Ei kait asia muutu kuin opettelemalla. On se osin myös kiinnostuksen puutetta. Kyllä ne asiat siitä ratkiaa, vaikka alakuun kiukuttaa. Onneksi ympärilläni on osaavien ihmisten verkosto.

...JA UUSI TELEFOONI

Mainitsin myös, että tilasin uuden puhelimen. Telialla oli tarjouksessa Samsung Galaxy A10, jonka kävin toissapäivänä noutamassa myymälästä. En ole vielä avannut pakettia, mutta tarkoitus olisi tänään se tehdä ja katsoa insinöörikaverin kanssa asetukset kuntoon, jollen itse ossaa kaikkea. Ei mulla edellinen puhelin, Huawei Ascend G620S, ollutkaan kuin 4,5 vuotta! Se alkaa vedellä viimeisiään (esim. ei suostu lataamaan uusia sovelluksia) mutta toimii yhä. Hidas se on ku mikä, minkä vuoksi ajattelin, että Pohjanmaalle ajaessa GoogleMapsin nopeasta toimivuudesta on hyötyä. Otetaan uusi puhelin hetimmiten käyttöön, mutta olokoot vanha luuri kakkospuhelimena.

Sen verran tekniikan päälle ymmärrän, että sekä vanhassa että nykyisessä on Android-käyttöjärjestelmä ja suunnilleen samat ominaisuudet. Mulle on vasta alkanut selvitä myös What's Appin käyttöön liittyviä faktoja: Vaikka vaihtaisin puhelinta, kaikki keskustelut mediasisältöineen pysyvät, sillä ne tallentuvat SIM-kortille. Tiedän myös, että puhelin ei mene tukkoon, kun poistaa What's Appin Kesksutelut-asetuksista kohdan "tallenna kameran rullaan". Viime viikolla poistin sadoittain yli puolen vuoden takaa kuvia, joista suurin osa oli vähemmän tai enemmän joutavaa What's Appin kautta tullutta matskua.

Olen ajatellut vaihtaa muuttoni yhteydessä puhelinnumeroa, jolloin uuden SIM-kortin myötä vanhat What's App -keskustelut häviävät. Ilmoitan asiasta osoitteenmuutoskortin yhteydessä, joten ottakee iisisti. Toistaiseksi minut tavoittaa nykyisestä numerosta.

Niin tai näin, toivottavasti uusi puhelin toimii sovelluksineen päivineen!


TAMPERE-REISSU

Puhutaanpa näiden valtavien puintien jälkeen vaihteeksi tulevista käytännön asioista. Lihavoidaan vielä, että olen Tampereella 15.-28.7. välisen ajan. Eipä tarvitse teitin enää kysellä. :D Olen ajatellut käyttää aikani seuraavasti:

15.7. matkustaminen, olen illansuussa perillä
16.7. ?
17.7. näen Caritaa + ?

18.-22.7. Pohjanmaalla

23.7. ?
24.7. ehkä näen Tiinaa Kalkussa + ?
25.7. ? + näen Jesseä
26.7. ? + saatan mennä Rauhaniemeen
27.7. sovittua menoa
28.7. lähtö

Jos hoksaatta lukia miun blogia, huomatkaa, että voitta varata minut niiden päivien kohdalle, joissa on kysymysmerkki. Päivät, joiden kohdalla ei ole ?-merkkiä, ovat täynnä.


LOPPULÖPINÄT

Reissun jälkeen mulla jatkuu koulu heti seuraavana päivänä. Myös muuttopuuhat alkavat, joskin pyrin käynnistelemään niitä ensi viikon aikana - sen ainoan, jolloin olen vielä lomani aikana Oulussa. Osaa Oulu-kavereistani näen ensi viikolla ja tamperelainen serkkuni tulee luokseni 13.-14.7.

Niin paljon kuin mulla suunnitelmia ja pohdintoja on, haluan myös yrittää rentoutua. Se on paras ja samalla huonoin puoleni, että hoidan asiat huolellisesti. Niin huolellisesti, etten aina muista ottaa iisisti. Mulla on joku pakkomielle tehdä koko ajan kaikkea järkevää. Miks pitäis heittää aivot narikkaan? Oonks mä liian vastuuntuntoinen?

Tiiättäkö, mä en vaan ossaa omassa kodissani rentoutua. Kylmyys vetää lihakset lukkoon ja saa mut varautuneeksi ihan fyysisesti. Ehkä pakenen kylmyyttä touhuamalla menemään aamusta iltaan. En ole koskaan osannut asettua tuohon kämppään. Vastaavasti jos olen liian kauan poissa kotoa, alan kaivata tuttua ympäristöä ja suunnittelen jo tulevia siivouksia - vain siksi, että alitajuisesti haluan kaiken aikaa muualle. Mulla on vain tämän kahden ja puolen vuoden aikana ollut koko ajan jotakin. Kokonaan toimettomana en ole pitkiä aikoja ollut. Silloin sitä on vain ajatellut, että mä hoidan tämän loppuun asti ja alan sitten miettiä muuttoa. Kesäloma se ompi paras aika hoitaa muuttoasiat, sillä tiedän elämäni helpottuvan, kun pääsen muuttamaan  - ja toivon mukaan viimein asettumaan - sinne, missä olen aina halunnut asua.

En ole lähes viiteen kuukauteen käynyt missään. Kaukaisin paikka on kaverini koti noin 11 km:n päässä Metsokankaalla, jossa olen tälläkin hetkellä. Sehän on kaukana ku mikä! :D Mun on todellakin päästävä hetkeksi muihin maisemiin. Irtiotto näistä muuttosten kuvioista tekee hyvää. Toivon viimein pääseväni lomafiilikseen, sillä Tampereella ja varsinkaan Pohojammaalla mun ei tarvitse olla 24/7 miettimässä ja järkkäämässä käytännön asioita. Ne odottavat minua kyllä matkani jälkeenkin.


Kaippa mää alan syödä, pitää kaverilleni seuraa ja katsoa mihin Mymmeli meni. Hän tuli mukaani eilen, kun matkustimma tänne.

Mukavaa sunnuntaita! ♥