Keksi- eiku kakkuviikko

Huomenta. Ei oo keksi- vaan on kakkuviikko. Leivoin eilettäin kotona piimäkakkua. Käytin siihen töistä pöllimäni piimän, josta oli päiväys mennyt. Meillä ei kukaan pidä kirjaa yksittäisistä tuotteista, että meneekö hävikkiin vai suoraan suuhun, sillä ravinnoksi ne on tarkoitettu. Oli kolomekki tölökkiä, joista kaksi join ykkösellä alas ja sen viimoisen heitin reteästi reppuun ja vein himaan. Mulla on kakkua nyt repussa mukana. Ajattelin tarjota työkavereille.

Tein Tupperware-vuuassa sillä en jaksanu alakaa pingottaa irtopohjavuokaa. Kuohkeaa tuli. :P

Oon piimäaddikti. En osta kottiin mutta salaa kittaan töissä ja sen kerran kun sitä on, juon kyllä. Sarjassamme "menee-kerralla-alas-isoja-määriä", aivan kuten popcorni. Kymmenen vuoden takainen Putous-hahmo Kete Rahkonen hoki että "PIIMÄÄÄÄÄ!" jos muistatta. :'D

Yes, tännään oli hyvä aamu. Heräsin eilen 3.50 ja tuntui että piti hommat jättää kesken, mutta vaikka tännään kello soitto tasan 4, tuntuu, että ennätin tehdä kaikki hyvin alusta loppuun. Joskus lyhyemmässä ajassa saa enemmän aikaan.

Oon huomannut että toisinaan hommat kosahtaa siihen, että on liikaa aikaa. Silloin sitä kuvittelee että "kyllä mää ehin", mutta kas kummaa kun lähdön hetki koittaa, tajuaa, ettei kaikkea kerennytkään. Tullee niin sanottu "vielä ehtii" -harha. Tiedän mistä puhun. Olen ikäni saanut tehdä töitä oman ehtimiseni ja myöhästymisvaaran eliminoimisen eteen. Jokainen lähdön hetki on mulle elämänhallintatesti. Haluan kehittyä ja oppia.

Tännään oppiminen näytti hyviä merkkejä. Tavoite on, että oppisin lähtemään klo 6.05. Silloin saisin rauhassa kävellä Merikoskenkadun bussipysäkille ilman että mun tarvii vilkuilla taakseni että koska se 8-bussi tulee. Jeps, kyllä ihminen oppii jos haluaa. :)

Saapa nähdä miten kakku maistuu. Mukavaa keksi-kakku-mitä-lie-viikkua!

LOPPULÖPINÄ

TUULIA MUISTELOO HETKEN...

VUOSI SITTEN TÄHÄN AIKAAN olin muutama tunti sitten saapunut Playa Paraisoon, Riu Buena Vista -nimiseen hotelliin. Vietin yksin viikon Teneriffalla. Oli se melekoinen reissu mutta muistan sen aina. Kannatti lähteä! Kaipaan.  ♡ Ai että kyllä tekisin mieli taas etelän lämpöön. Tykkäsin Teneriffasta ja aivan varmasti matkustan vielä samaan kohteeseen. Hotellin henkilökunta oli tosi ystävällistä. Yksin oli ihan jees olla, mutta seuraavalla kerralla otan kaverin mukaan.

Myös Matti Nykäsen kuolemasta tuli vuosi jo eilettäin. Muistan 5.2.2019 kun istuin Pirkkalan lentokentän terminaalissa juomassa teetä ja lukemassa Aamulehdestä juttua mäkikotkan poismenosta. Ylen uutisissa uutisankkuri Heta-Leena Sierilä puhui siitä, että joitakin VR:n junavuoroja on peruttu. Sitten no politiikkaa. Iänikuinen Trump (milloinpa hänestä EI uutisoitaisi?) ja Alexis Tsipras. Huvittaa tuo sukunimi. Tsipras, vähän niinku hiprakas.

KAKSI VUOTTA SITTEN TÄHÄN AIKAAN olin alakoululla työkokeilussa, kävin työkaverin kanssa Puistokahvila Makiassa torttukahaveella ja kirjoitin blogiini tekstin "...ja sitten joi torttukahvit".

Niin se tännäänkin on Runebergin päivä. Suomen liput liehuivat ympäri Oulunsaloa ja runoilija oli myös teemana päivätoiminnassa. Itse en syönyt torttua vaan syötin asiakkaalleni. Minulla oli se piimäkakku, jota menen pian kotiin syömään. Olen käyttänyt siihen karppisokeria. En ole karppaaja mutta karsastan lisättyä sokeria.

Jeps, sellaisia muistoja. Mukavaa illanjatkoa.