Peksi tuli tänne torstaina. Nähtiin töitten jälkeen Valkeassa. Juna oli tullut Ouluun jo ennen kuin pääsin töistä. Eikkait siinä, mentiin mun luo ja illalla käytiin kaupassa. Kävin kyllä niin hitaalla kuin vain hitaalla voi käydä. Jalat tuntui raskailta ja olin väsynyt töistä. Valvoin kuitenkin vähän yli 20 ja kahoin pitkästä aikaa Salkkarit.
Hyvä ku Tale ja Sanni oli oikein nohevana duunaamassa ja leikkivät menemään luudanvarsilla ku mikäkin Taalasmaan talkkaripariskunta konsanaan. :'D Ihme ettei Peksi ihimetellyt, kun valavoin vain huoletonna. Tavallisesti menen kello yhdeksäntoista reikäleipä kiltisti nukkumaan.
Perjanataiaamu. Minä vain nukun autuaana ja Peksi ilmoittaa vakavaan sävyyn: "Tuulia. Kello on seittemän." Silloin paljastan sen: "Mulla on vapaapäivä." Halusin varjella salaisuutta h-hetkeen asti ja yllättää Pekan. "Sinä senkin kettu", hän kuittaili, vaikkakin myönsi: "Ihana yllätys." Jep, minä olin aikaa sitten anonut töistä vapaaksi 28.2. Mikäs siinä onnekkaana katsellessa kuinka Suomenliput liehuvat pihassa, ilma höyryää Oulujoesta ja kevätaurinko häikii niin että laseja tarvii jo. B)
Palkaton vapaa oli oivallista käyttää kaupungilla pistäytymiseen. Olin aina halunnut ruokailla Hagia Sofiassa juurikin lounasaikaan ja kerrankin mulla oli siihen mahdollisuus. Menimme siis Peksin kanssa sinne. Kyllä kannatti! Viihtyisä paikka, maittava ruoka ja oikein hyvä hinta-laatusuhde. Samoin Keltainen aitta, jossa joimme jälkkäriteet/-kaakaot, oli oikein kotoisa. Istuttiin yläkerrassa, jonne tulvi auringonvaloa pikkuikkunasta. Peksi sanoi baarimikolle, joka sytytti valot, että "äsken oli parempi". "Ei siinä, mennään näin", baarimikko totesi ja sammutti valot. Jännä homma että patiollakin istuskeli porukkaa. No, keväinen sää on tuottava, monella tapaa.
Päästyämme mun kämpille jäi Pekka kissavahdiksi ja minä menin joogaan. Tympäsi todella missata bussi. Kyse ei ollut edes siitä, että olisin lähtenyt viime tipassa, vaan yhdestä katseesta: Kävelin Myllytie E:n pysäkkiä kohti ja erehdyin tuijottamaan bussikatoksen mainosta. Eiköhän linja 35 ajanut juuri ohitse, enkä minä ehtinyt viitata. Pöh! Jouduin kävelemään Merikoskenkadulle vaikken todellakaan olisi jaksanut. Joogaan ehtimiseni ei ollut siitä kiinni (saavuin peräti ensimmäisenä), mutta silti ketutti!
Soitin Peksille ja jaoin kiukutukseni. Sen jälkeen päätin: en enää ikinä kiirehdi bussiin. Lähden vaikka viittä minuuttia aiemmin Googlemapsin ilmoittamaa aikaa, mutta pääasia että ehdin. Tähän ikään mennessä olen oppinut sen, että AINA on hyvä ottaa pelivaraa. IHAN KAIKKEEN. Tuulia on siis hyvä ja tästä lähtien menee bussipysäkille etuajassa. Aina. Joka ikinen kerta.
Joogan jälkeen tulin kottiin ja söin itse tehtyä rieskapohjaista pizzaa. Pekka katseli Telian Liigapassin lähetystä, jossa Kärpät pelasi KalPaa vastaan Kuopiossa. Meijän piti mennä Joku paikalliseen pubiin kahtomaan peli mutta arvatkaa jaksoinko. Kuulin äsken Peksiltä, että Kärpät oli hävinny jatkoajalla (KalPa 2 – Kärpät 1). Siihen asti jaksoin kahtoa että KalPa kavensi tasapeliin. Kello oli vähän yli 19 kun mentiin nukkumaan.
Tänä aamuna kävin jälkeen Oulujoessa, minkä jälkeen meditoin ja joogasin. Syötiin aamupala ja kahottiin Fingerpori. Olin kauan odottanut näkeväni sen – mahtavaa että se oli tullut nettivuokraamoon. Hauska elokuva ja lopussa todellakin soi aiemmissa teksteissäni mainitsemani "Soitinpa vain kun tulit juuri Mieleen...". :''''D Erityisesti Jenni Kokander teki loistavan roolisuorituksen Rivo-Riittana.
Melko pian leffan jälkeen lähdimme Valkeaan ja lähiseudulle shoppailemaan. Kävimme syömässä Valkean kiinalaisessa Kiri-nimisessä ravintolassa. Se on Kiri, vähän kuin Hassisen Koneen Levottomisaa jaloissa "Ota kiri, ota kiri, ota kiri, loppukiri, harakiri". Ai niin, nyt olikin teemana Kiina eikä Japani. Haittaakse? :P Stadiumilla oli hyvät talvikengät jotka saatan käydä huomenna ostamassa, ihan näin asiasta kolmanteen.
Ja takaisin Raksilaan.
Peliä oli pelattu alle 10 minuuttia kun Kärpät teki avausmaalin. Ai että kyllä fanikatsomossa Pyörälää ylistettiin. Hyvä ku en ehtiny tajuta mittään ku kuulen kuinka Peksi karjuu onnesta korvan juuressa. Istutaan ihan fanikatsomon juurella joten kannatus kuuluu ja kovaa. Hetki sitten rallatettiin "Las-se Kuk-ko-nen, Lasse Kukkonen"...
 |
| Me keltamustat :) :) |
Jaahas JYP kavensi 1-1. Huomaa silti että ollaan Raksilassa. En kuullut muuta kuin vaimeat aplodit.
Tuulia: "Puljujärvellä on kultainen kypärä. Mistä hyvästä?"
Pekka: "Kärppien tehomies."
Jaahas, erätauko. Väkeä valuu ulos ja minä vain raportoin. Juotiin Pepsimaxia ja ajateltiin kohta mennä hakemaan popcorneja. Tai sitten ei, hiriviät jonot. Peksi halus käyä Roudassa jututtamassa kaveriaan. Paljon on porukkaa täälläkin.
Toka erä päättyy pian eikä tällä välillä oo tapahtunut vielä mittään. Ei saatu popcorneja, katsotaan kohta kun on erätauko.
Pelilukemat todellakin pysyivät samoina ja me menimme epätoivoisesti metsästämään popcorneja, joiden kuului hetkeä aiemmin olevan loppu. "Ei viitti jonottaa, sitäpaitsi ne loppuu pian", Peksi väitti. "No, ollaan ees vähän aikaa, ja jos ne oikeesti loppuu, fine, luovutetaan, mutta jonotetaan ees siihen asti", meikä kannusti. Kannatti, sillä kone taikoi niitä koko ajan lissää. Vitosella lähti paahdetut maissit ja virvoitusjuoma.
Kolmannen erän alussa alkoi viimein tapahtua. Kärpät teki toisen maalin taas ennen kuin ehdin mitään tajuta. "OULUN KÄRPÄT KELTAMUSTA", huutosakki toisti niin että korvat jyskäsi. Toista maalia seurasi kolmas, minkä kerrankin onnistuin ennakoimaan nähdessäni vastustajajoukkueen maalilla kuhinaa. Jälleen yleisö hurrasi ja savukone puski voimalla oranssia sumua korkealle ilmaan.
Peli päättyi Kärpät – JYP lukemin 3–1.
Kärpillä on mennyt hyvin. Kuten laulussa lauletaan, "Kerta kerran jälkeen pisteet jäävät pohjoiseen". Hyvä Oulu! ♡
Tultiin kottiin ja tässä minä viimeisiä kirjoittelen ennen kuin julkaisen tekstin blogiini. Sitten vois mennä nukkumaan, kello on kumminkin yli iltayhdeksän.
Toivottavasti jollekin on tänään tapahtunut jotain onnekasta. Vanha lukioaikainen tuttavani meni naimisiin, jotakuta on ehkä kosittu (älkää pettykö mutta se joku en ole minä), joku on syntynyt, joku saanut päivän lisää elinaikaa ja joku vain nauttinut tästä 366-päiväisen vuoden kuudennestakymmenennestä päivästä.
Niin tai näin, tässä oli helmikuu. Kiitos Pekalle sekä kaikille jotka teitte kuukaudestani unohtumattoman. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti