...etkä puhunut mittään
Hei. Onpa upeaa kun kello on viisi ja ulkona on vielä valoisaa.
Terveisiä vain junasta, joka lähestyy hyvää vauhtia Oulua.
Vietin viikonlopun Peksin luona Tampereella. Lähdin vasta tänään takaisin, sillä olin tarkoituksella ottanut palkattoman vapaapäivän.
Pidin alusta loppuun saakka huolen, ettei kukaan tiedä yhtikäs mitään, varsinkaan kukaan Tampereella asuva joka tuntee minut. Edes äidilleni en kertonut. Kerron kaiken blogissani vasta nyt, kun matka on takana päin.
Halusin, että tämä viikonloppu on vain minun ja Pekan kahdenkeskistä aikaa. Tai kolminkeskistä, jos Mymmeli lasketaan. Hän makaa vieressäni kantokopassa. Siinä onnistuin. Yksikään tuttu ei tullut vastaan ja hyvä niin. En olisi ehtinyt, jaksanut enkä halunnut tavata yhtään ketään muuta kuin Pekan. Kolmen yön takia ei ole järkeä buukata kalenteria muiden tapaamiselle.
Viikonloppu sujui todella hyvin. Perjantaina Pekka oli asemalla vastassa ja pääsimme Pekan ystävän kyydissä Haukiluomaan. Kello oli paljon, joten menimme lähes samantien nukkumaan.
Lauantaina teimme munakasta ja kävimme parilla pienellä kävelyllä. Kahtoimme Jumanjin, koska en ollut aikaisemmin nähnyt sitä. Meijän piti mennä illalla Cine Atlakseen kahtomaan Jumanji 2 The Next Level, mutta Pekka oli vähän huonovointinen joten emme sitten menneetkään.
Sunnuntaina käytimme Pekan kaksi vapaalippua ja kävimme Plevnassa katsomassa Taistelulähetit 1917. Isense-sali oli valtavan hieno! Ihastelin sitä oikein antaumuksella. Elokuvakin oli todella hyvä ja jännittävä. Leffan jälkeen Westerin K-supermarket ja Subway. Pekalla tehtiin mansikkarahkaa ja kahottiin What Men Want. Hauska komedia sekin.
Tännään aamupäivä meni todella vauhdilla. Mua melkein suututti, kun en ehtinyt syödä päiväruokaa ennen lähtöä. Pakkaaminen on välillä rankkaa hommaa, kun sille tarvii varata aikaa, kun on kissa ja kaikki. Oikein hyvin ehdimme silti, se on pääasia.
Täällä minä junassa istun ja reilun vartin päästä juna olisi Oulussa. Menen suoraan kotiin (mitä muuta ehtisinkään?), puran tavarat ja käyn nukkumaan. Viikko jatkuu muuten aivan tavalliseen tapaan.
Voin mää kertoa rehellisesti, että seuraavan kerran olisi määrä saapua Tamperelle huhtikuussa, sillä 17.4. isä täyttää 70 vuotta. Sitä seuraavana viikonloppuna serkku juhlii nelikymppisiään. Siinä tuloo viikonlopuille reissua. En viitsi jäädä viikoksi Manseen, sillä tuottavampaa on olla töissä. Kissan tosin voin jättää viikoksi hoitoon vaikka porukoille. No mutta, "mietitään sitä sitten kun asia on oikeasti ajankohtainen". Oheinen fraasi on nykyisin yksi vakiosanonnoistani. Kyllä nää Pekka tiijät. :P
Minkäänlaista kuittailua en kuuntele siitä, että kävin Tampereella ilmoittamatta mitään! Muistakaa se.
Hämärä alkaa laskeutua Pohjois-Pohjanmaan lakeuksille, mutta vielä ei ole pilkkopimeää. Kyllä kevät sieltä saapuu.
Kiitos vielä kauniista viikonlopusta Pekka! ♡
Aurinkoista viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti