Iltapäivää. Pääsin töistä ja istun bussissa.
On kyllä taas vaihteeksi tunteet vyöryny tännään laidasta laitaan.
Aamupäivällä Pekka laitto viestin jossa oli kuva surullisesta pikkupojasta. Hän makasi vuoteessaan ja ikävöi kissaansa. Kyynel valui silmäkulmasta. Vieressä oli kuvitteellinen kissa siivet selässä. Kuvateksti oli todella koskettava. Siinä luki jotakin tyyliin "olet aina rinnallani vaikket olisi tässä". Silloin mä murruin. Piti oikein kääntää katse pois kaikista muista ja odottaa, että kyyneltulva lakkaa. Sanoin Peksille että mua alkoi niin kertakaikkisesti itkettää, että oli pakko poistaa se kuva.
Sitten kokosin itseni, avustin asiakkaalle ulkovaatteet ja menin itsekin pukemaan.
Mun oli saatava märistä pukuhuoneen vessassa 5 minuuttia ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa.
Ulos päästyäni puistelin kuvan pois päästäni ja toivoin, ettei siitä tulisi minulle uutta pakkoajatusta. Ettei se palasi mieleeni. Ei heikkoina hetkinä, ei koskaan.
No, muutama tunti etiäppäin niin olinkin jo levyraadisaa päivätoiminnassa. Hyvien vanhojen Suomihittien tahdissa meno oli letkeä, murheet kaukana ja hymy herkässä. Minäkin oikein kikatin ääneen nähdessäni, kuinka asiakkaan suupielet nousivat ylös kuullessaan Pojun Esson baarin.
Myös Hassisen Koneen Rappiolla, Sentencedin Routasydän ja Ratsian Lontoon skidit riemastuttivat silminnähden. Mutta tuo Esson baari – asiakas melkein jammasi paikallaan.
Aa että. Kunnon pikkulauantai. :''''D Vetistelyä lukuun ottamatta. Eikös sitä sanota, että "ei itketä lauantaina "? :D No, pikkuvikoja pikkulauantaihin nähden.
Niin ne tunteet ailahteloo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti