Mut hei ei tää oo helppoo mullekaan

Kirjoitettu 4.3. 2020:

IHMISSUHTEET

Jos pitäisi vastata, olenko sinkku vai varattu, vastaan, etten osaa määritellä. Toisaalta, miksi pitäisi? Tällä hetkellä olen jotain siltä väliltä. En pidä sanasta "sinkku", sillä mulla tulee mieleen kaupan sinkkubanaanit jotka huutavat kassan kupeessa että "Ota minut!". Varattu saa minut näkemään punaista kirjaimellisesti. Punainen valo, ei kiitos. Kun minua yrittää tavoittaa, en tuuttaa "tuut tuut tuut tuut". No, se siitä kirjaimellisuudesta.

Mitä mä oikeasti olen? Pekan kanssa tuttavuutta tekevä, siirroissaan varovainen ihminen. Tavallaan elän kuin seurustelisin, mutten sano mitään. Olen vain taipumaton. En halua ottaa sitä askelta ennen kuin olen täysin varma tunteistani. Jos ei ota, ei voi jättää.

Mulla on huonoja kokemuksia seurustelusuhteista, lähinnä itseni osalta. Olen ollut jättäjä eikä sekään tunnu hyvältä – koko se prosessi, jossa kertoo ettei halua, jossa joutuu ottamaan vastaan vastapuolen reaktion, jossa joutuu sietämään toisen surun ja tuntemaan jäätävää syyllisyyttä: miksi alkuun edes otin jos kerran tiesin jättäväni?

Mutta, kuka sen sanelee miten ihmissuhteita on oikea tapa solmia ja miten niiden kanssa elää? Juuri nyt mulla ei ole kiire mihinkään. En tavoittele mitään, en odota mitään. Tuskin lopun elämääni vain katselen ja tunnustelen, mutten toistaiseksi näe tämänhetkisessä asetelmassakaan mitään haitallista. Mennään näin niin kauan kunnes toisin sanotaan.

Ennenhän mää saatoin suhteessa tai suhteentapaisessa ollessani ihastua toiseen mieheen. Olen vakuuttanut Pekalle, etten halua toista miestä. Se ei ole mikään ratkaisu. Olen mieluummin vaikka yksin kuin alan tapailla useita ukkoja samanaikaisesti.

Muutamaa viikkoa myöhemmin…

Jälleen kerran törmään samaan ilmiöön: katson vierestä, kuinka mies riutuu rakkaudesta vuokseni.

Ja polte joka sieluansa korventaa / se on vain, vain rakkaus

Ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun kohtaamaan saman: toiseen sattuu, kun puhun tunteistani. Tai pikemminkin tunteettomuudestani. Ja kyllä, saan jälleen kerran ottaa vastaan sen tunnetuskan, jota toinen itkien vuodattaa.

Mutta kyllä mäkin tiedän ton tunteen / kun vielä on tunteet

Uskokaa tai älkää, olen minäkin saanut pettyä rakkaudessa. Pari päivää olen märissyt ja angstannut kuunnellen Johanna Kurkelan kappaletta Kuolevainen.

Jos tää loppuu / jos tänä yönä rakkaus päättyy / mä hajoan niin kuin jokainen ihminen / kuolevainen, kuolevainen

Sitten olen jatkanut elämääni ja ollut kiitollinen siitä, että toinen on tehnyt tahtonsa selväksi. Kiitollinen siitä, että olen yhtä kokemusta rikkaampi.

Haluan omien kokemusteni kautta valaa uskoa kaikkiin sydämensä särkeneisiin: Hetken se kestää, mutta kyllä siitä suosta noustaan!

Miksi tämä ei ole mulle helppoa? Muistan lukion äidinkielen kurssilta, kun kävimme läpi esseitä. Yksi valmiista otsikoista oli: "Kauniilla nuorella tytöllä on aina hankaluuksia." Jos minulta kysytään, se pitää täysin paikkansa. Ei ole helppoa olla nuori ja kaunis. Varsinkaan nuori ja kaunis nainen. (En minä mikään tyttönen ole enää.) Pelkkä ikä ja ulkonäkö eivät ole helpon elämän tae. Mietin, pitäisikö itse kirjoittaa aiheessa essee. Tekstiä kyllä tulisi paljon, vieläpä omakohtaisen kokemuksen kera.

Toivon ihmisten ymmärtävän, kuinka vaikiaa tämä minulle on. Olen ennenkin kertonut, miten olin koulussa se luokan epäsuosituin tyttö ja miten aikuisiällä kelkka kääntyi: ottajia olisi joka sormelle, sellaisiakin, (lue: lähinnä sellaisia) joista itse vähät välitän. Tiedän, että olen monen miehen toive, haave ja... suomeksi sanottuna märkä uni. Aina joku kiinnostuu minusta, vaikken pitäisi itsestäni mitään meteliä. Vaikka miten yrittäisin olla tavallinen, minut huomataan. Pahinta kaikessa on, että olen liian kiltti ja helposti lähestyttävä. Siksi olen joutunut opettelemaan sanomaan "EI".

Elämässäni on ollut aivan liikaa miehiä. Rakkauselämäni on ollut niin sekavaa viimeiset 15 vuotta, että aivan oikeasti: minun on parempi olla ilman kettään. Tätä menoa en koskaan eheydy, jos ylläpidän sutinaa kenenkään kanssa.

Alan palautua siihen moodiin, etten halua itselleni miestä. Voi mennä parikin vuotta, että edes haluan tutustua kehenkään. Nyt on vain saatava toipua kunnolla.

Olen ollut aivan liian höveli. Olen päästänyt uuden ihmisen liian helpolla elämääni. Ja kas, käykin niin, että hän haluaisi olla kanssani enemmän kuin ystävä, mutta minä en.

Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään / ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää

Aina ei voi miellyttää, ei edes joka kerta. Toiselle mieliksi oleminen on loputon suo, jollen itse tee sille stoppia. Onneksi nykyisin tiedän rajani. Se riski on otettava, että toiseen sattuu. Elämää tämä on vain.

Ei polku tää vie mihinkään / nyt sen nään / kun vihdoin silmät aukaisen

Välillä sapettaa ja hävettää se, että olen ennenkin syönyt sanani. Viime kesänä vaahtosin siitä, kuinka en halua miestä, ja syksyllä kuitenkin kerroin tekeväni tuttavuutta.

En mää silti mitään kadu. Elämässä mikään ei ole turhaa, sillä kaikesta voi oppia, vaikka se vaatisi monta toistoa. Jokainen ihminen on uusi mahdollisuus.

Enkä minä Pekkaa mistään moiti. Kaikki on mennyt hyvin ja olen jälkeen kerran oppinut itsestäni paljon. Olen kehittynyt ihmisenä. Nykyisin tiedän entistä selkeämmin, mitä haluan ja mitä en, ja osaan jopa ilmaista sen.


En todellakaan halua tieten tahtoen ketään satuttaa. Olen väsynyt sietämään kaiken tunnetuskan. Tunteilla leikkimistä en hyväksy ollenkaan. En katselisi ihmistä, joka tekisi niin – sellaiset pellet painukoon hiiteen. En silti kyseenalaista tai väheksy niitä rakkauden tunteita, joita minulle on osoitettu. Miehillä, joihin olen tutustunut, on kuitenkin ollut todellisia tunteita minua kohtaan.

Olen saanut tosissani tehdä töitä sen eteen, etten lähde jokamiehen kelekkaan. Sen eteen, että teen tahtoni selväksi, ennemmin tai myöhemmin. Tuntuu pahalta, että olen joutunut matkan varrella särkemään monta sydäntä, ennen kuin olen oppinut. Vaan ei se auta kuin jatkaa eteenpäin, vaikka kuinka oma käytös kirvelisi.

Haluan laittaa tälle kaikelle pisteen. Päätin, että elämässäni kääntyy uusi lehti. Kun tämä koronahössötys on ohi ja saa taas matkustaa, suuntaan viikoksi etelän lämpöön. Haluan hetkeksi unohtaa kaiken. Lähden pois näistä kuvioista, pois koko Suomesta. Toivottavasti saan työnteolla ja veronpalautuksilla kerättyä rahat haaveeni toteuttamiseen.

Mä haluun jättää sen kaiken taakse / tää / mun pakoni loppuun juostu on

Huomenna vaihtuu kuukausi ja sen myötä alkaa uusi, toivottavasti parempi kausi. Halusin julkaista tekstini vielä tämän päivän puolella, sillä aprillipäivänä se ei välttämättä olisi yhtä uskottava. Niin tai näin, nyt lukijat varmasti tietävät, millaisia päätöksiä olen ihmissuhdesaralla tehnyt. Kuinka hyvin onnistun ne tällä kertaa pitämään? Se selviää päivä päivältä, elämällä tätä mahtavaa elämää, jossa onneni ei ole kenestäkään toisesta riippuvainen.