Iltapäivää. Päivä meni nopeasti, muuta ei voi todeta.
Bussimatka ja navigaatio onnistuivat todella hyvin. Pihassa soitin apulaisrehtorille, joka ohjasi sisälle ja esitteli tilat. Hertsileijjaa on muuten iso koulu!
Ikinä nähäny nii isua henkilökunnan taukotillaa kuin tuossa koulussa.
Pääsin kutosluokkaan ohjaajaksi. Kuten tavallisesti, opin nimet todella nopeasti. Mulla on joku kyky olla työssäni luonteva ja helposti lähestyttävä. Ei mua mahottomasti jännittäny. Uskon, että avustajan töistä on ollut apua. Sitä uskaltaa ottaa kontaktia ihmisiin.
Eräs oppilas sanoi säälivänsä mua, kun kerroin, että olen heijän luokassaan joitakin viikkoja. "Meil on ihan kauhee luokka. Hirveä meteli." Vastasin, että oon tottunut meluun. Aloin jopa miettiä, voisinko itse vaikutta luokan työrauhaan. Ohjaan niille tyyliin jonain aamuna joogaa, mindfulnessia tai meditaation. Voiski muuten tehdä näytön vaikka rauhoittumisharjoituksella. Haa, hyvä idea.
Hyvää tuo Kempeleen vesi. Mietin, tuleekohan samasta lähteestä kuin Oulunsalon vesi. Teetäkin oli joku keittänyt aivan kahvipannuun asti, pussit oli suodatinpussissa. Kahville on oma valtava törppö. Kahavista en makuna välitä. Tuoksu on parempi.
Tahdonvoimalla käyny tämän päivän. Siihen nähden jaksoin tosi hyvin, että eka päivä. Oon tottunu menemään kohteesta toiseen, joten sopeudun ja integroidun helposti.
Meinannu vaa olla huono olo. Vuodan taas. Aina menkat. Vaikka just oli. Ehkä ovulaatio. Joku hormonihäiriö, koska olo on välillä kauhea.
Taas se vaihe päivästä kun ei oo mitään hallintaa mihinkään. Se tunne, että on Suomen noloin. Että mua katotaan. Ja ihmetellään. Emmä tälle ololle mitään voi. Ehkä se menee ohi, kun arki tästä tasoittuu.
Nyt olen kotona. Kotihommia, ruoka, puhelu kaverille, oppimispäiväkirja ja nukkumaan. Huomenna menen jo kahdeksaan.
Silti, merkityksellinen työ. Autan tosi mielelläni oppilaita. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti