Huomenia. Ajattelin kirjoittaa taas kuulumisiani.
Nyt on oltu toista viikkoa työssäoppimassa. Matka Kempeleeseen on alkanut hahmottua ja taittua mukavasti. Istun bussissa tälläkin hetkellä. Vaihdan keskustassa. Odotteluaika on noin varttitunti. Yleensä kuuntelen aamuseitsemän uutisia, itse asiassa tälläkin hetkellä. Ylen tuttu piipitys ja tunnari soi.
Maskillisuuteen alkaa jo tottua. Aina kun kulkee ilman, tuntuu, että jotain puuttuu. Oon naamari päässä bussissa, koulussa, töissä ja kaupassa yms. asioidessani. Piän muodon vuoksi, "sosiaalisesta paineesta". Oululaiset on niin valveutuneuta maskinkäytön suhteen, että nolottais olla ilman. Sillä välttää paheksuvat katseet, kun seuraa muiden esimerkkiä.
Mulla on pari kangasmaskia, joita käytän vapaa-ajalla. Kirurgisia piän töissä. Haluaisin kokeilla visiiriä, kun ikinä sellaista pitänyt. Vaikka suu-nenäsuojaan ollut pakko tottua jo reilun vuoden verran, välillä hengittäminen on haastavaa. Pahoina päivinä tekis mieli yrjötä, ku hapettomuus saa aikaan huonoa oloa.
Oon saanu raha-asiat avustajakeikkojen ansiosta aikalailla kondikseen. Tosin armas virastomme Kela huomasi, että mulla on muitakin tuloja kuin opintotuki, ja päätti pyytää asumistuen tarkistusta. Saapa nähdä tiippuuko tuki. Opintolainaa mulla on jäljellä muistaakseni 1500e. Kesäkuussa saa nostaa uuden lainan. Koitetaan selvitä pari kuukautta. Eletään niukasti. Just nyt mua ei huvita ostella yhtään mitään. Johan tälle vuotta on hankintoja tehty, kuten tuhannen euron läppäri. Tiistaina ois kampaaja, pääsee tästä reuhkasta erroon. :'D Rahhoohan tuonne männöö, mutta tottumuksesta on saatava kuontalo kuntoon. Sitte ootellaan kuun vaihtumista ja opintotukea. Avustajakeikkoja teen silloin tällöin viikonlippuisin. Lauantaina olin viimeksi.
Heei mä onnistuin lisäämään älypuhelinsovelluksen kautta kuvia. Tässä Tuulia reuhkoineen. x)
Mulla on ollu rankka vuosi eikä helpotusta näy, mutta on tämä myös ollut ainutkertainen ja opettavainen. Harmittaa, kun haluaisin tehdä ja vaikuttaa, mutta väsymyksen vuoksi en saa aikaan niin paljon kuin tahtoisin. Mää en voi tälle yhtään mitään. Mulla on pääsiäisen jälkeen lääkäri, jolle keskustelen, olisiko aiheellista tehdä cfs-diagnoosi. Kauheaa yksin kulkea tässä epätietoisuudessa ja epätodellisuudessa.
Tuolla koululla mun olis tarkoitus pysyä kesäkuun alkuun asti. Hyvä vaan, että on rauhassa aikaa asettua. Se on iso koulu ja kaukana kotoa, joten hyvää kuntoa ja organisointikykyä tarvitaan.
Pikku hiljaa arki asettuu, mutta paljon on tehtävää ja muistettavaa. Koitan saaha yhen koulutehtävän alkuviikkoon mennessä palautettua. Välillä tuntuu, että aivot tippuu päästä...
Peksi tulee tänään tänne viikonloppua viettämään ja sunnuntaina vie Mymmelin mennessään. Pääsiäisenä minä matkustan Tampereelle ja kissa lähtee mukanani takaisin Ouluun.
Mää en ny hei kuulkaa tiiä, ennätänkö tavata tällä reissulla. Porukat, Peksi, Mira ja pari kaveria, siinä se aika kuluu. Katsotaan kesemmällä uudestaan.
Jees... hetken lepo bussisaa. Pitkä päivä tiedossa. Musa, yhteiskuntaoppi, matikka, äikkä ja käsitöitä tuntia x. Sitten salille ja Pekkaa asemalle vastaan. Rankkaa, mutta nautin siitä tunteesta, kun saan aikaan. Lepoa vastapainoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti