Hei.
Päivän ikävät tunteet: turhautuminen, väsymys, ketutus.
Päivän mukavat tunteet: hyvä olo, toiveikkuus, kiitollisuus.
Oon bussissa menossa Peksiä asemalle vastaan. Hän tulee vaihteeksi tänne ja lähtee sunnuntaina. Mul on ihmissuhteis kaikki ihan jeesjees.
Äskön kotona olin vähällä vetää pömelöt. Yks koulutehtävä, jonka tein huolella valmiiksi eilen, on kadonnut. En löydä sitä mistään. Mä vielä tallensin sen (ainakin muistan tallentaneeni) koneelle, vaan eipä löytynyt ku yritin etsiä. Sen lisäks kone alkoi päivittää Officea kesken kaiken. No, jollei löyvy, yritän muistella mitä kirjootin. Sillä palautus sunnuntaina.
Toinen mikä harmitti, oon pääsiäisenä tulossa Tampereelle, mutta lippuja näkyy olevan myynnissä VR:llä vain 27.3. asti. Oisin siis 1.-5.4. Trella. Höh, ei auta ku ootella.
Purin vihantunteeni pumppaamalla ilmapatjan ja laittamalla pedin valmiiksi. En ois jaksanut lähtä asemalle vastaan. Aina vaan saa puskea ja taistella. Ja pitää sovitusta kiinni. Tahdonvoimalla.
Hormonit on aivan sekaasin. Oon puhunu avoimesti menkoista ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kyllä, menkat alkaa ihan näinä päivinä. Miten must on viime aikoina tuntunu et mul on aina menkat. Kaikki vaivat hormonien piikkiin.
Joo. Nää on vaan tunteita. Tuli silti tarve saaha avautua. Ei tarttis ressata, ilmankin selviää. Kai. Jotenkin. Aikataulutus on se, jolla hallitsen elämää. Tänään onnistuin juu, mutta se koneella olo meni poskelleen. Mä toivon että klaaraan sen tehtävän ja että kevään liput tulis myyntiin kun sen aika on.
Edelleen tää älypuhelin ressaa. Viesteihin vastaaminen. Siinä sais koko elämän kulumaan. Kaikilla on aina asiaa. Joo oon siinä mielentilas et kaikki tuntuu ikäviltä velvollisuuksilta. Nyt Tuulia, vejä henkee. Peksi saapuu.
Joo. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti