Tuulianpäiväpostaus

MAANANTAI 22.2.2021

Heipä hei. Kirjoitan ensimmäistä kertaa uuella tietokonneella. Hankin viime viikolla Lenovon läppärin.

PÄIVÄ YLEISESTI

Moikka! Nimipäivä se mulla ois. Saapa nähä kuinka moni hoksaa asian vasta tämän luettuaan. Ei mua tarvi vasiten onnitella. :D Muutamalta tuli tuossa onnitteluviesti ja pari puheluakin. Peksin eilen ostamat valkoiset ruusut koristavat pöytää. Muuten ei sen juhlavammin oo tullut päivää vietettyä. Hangessa kävin aamulla kierimässä ja äsken hain kaupasta postipaketin ja lunastamassa arpavoiton. Muuten tämä päivä on mennyt Teamsissa opiskellen. 7,5 h taukoineen, huhhuh. Päikkärit piti ottaa, kuten aina. Nyt kello on vähän yli viisi ja mie bloggaan, ekkaa kertaa uuelta konneelta käsin.

OLOTILA

Edelleen väsyttää, mutta parempaa kohti mennään. Olen tajunnut yhtäläisyyksiä seitsemän vuoden takaisen ja nykyhetken välillä. Silloinkin kaikki alkoi salakavalasti ja olo meni aina vain epätodellisemmaksi. Ajatukset junnasivat, ajatus katkeili, päätä kihelmöi, nukahtaminen oli vaikeaa, aika juoksi, suunnitelmat menivät mönkään, päätösten tekeminen oli vaikeaa ja tavalliset asiat ahdisitivat. Huomio oli lähes kaiken aikaa omissa olotiloissa. Siksi tunsin itseni heikoksi ja epävarmaksi.

Miksi oon puhunut viime aikoina hormoneista ja kuukautisista? Siksi, koska kroppa on ollut sekaisin ja hormoniheilahtelut on ihan todellinen vaiva, joka voi saaha aikaan vaikka ja mitä. Jo vuonna 2014 mä vain elin toiveikkaasti, odottaen, että seuraava päivä on parempi. Sama ajattelu on auttanut. Oon tuntenut viime päivinä ihan fyysistä vapautumista niistä ahdistavista liitännäistuntemuksista, joita paha väsymys on aiheuttanut. Olen paremmin läsnä kehossani. Huomaan jaksavani päivä päivältä paremmin ja elämä maistuu jälleen.

Kävin eilen hierojalla. Se auttoi nukkumaan hyvin. Päähän ei ole enää koskenut, mitä nyt pikkuisen tänään, mutta se johtunee lievästä univajeesta. Tunnen menkkojen alkua edeltävät oireet entistä selkeämmin. Ehkäpä ne hormonit tasoittuvat. Mulla vuodon kautta poistuu myös valtaosa ikävistä tunteista. Vähän ku puhdistuksen kokisi.

RAHA

Tein viime viikolla elämäni kalleimman tietokoneostoksen. Rahhoo meni 1430€. Ostin 999€ maksavan Lenovo Yoga Slim 14” -läppärin. Siihen päälle 3v. Tietoturva (320€), 5v. takuu (n. 99€) ja kantolaukku (30€) niin johan on! Niin ja vielä Wilfan n. 60€:n blenderin otin völjyyn. Melekonen kertarykäisy opiskelijan pankkikortilta 1489,90€. Opintolainan ansiosta ei tarvinnut maksaa osarilla.

Ei sillä, Lenovo on laatumerkki. Lauantaina Peksi tähän jotakin asenteli (kiitokset hälle) mutta tännään kone on ensimmäistä päivää kunnolla käytössäni. Teams pyöri hyvin! Piän kyllä tuon vanhan Acerin, ihan jo siksi, että saan tiedostoja siirrettyä. Siinä ei oo muuta vikaa kuin hitaus ja N-näppäimen temppuilu. Mää tiedän, oon hurja kun opiskelijana meen kallista konetta ostamaan, mutta kuulkaa: köyhällä ei oo varraa halpaan. Paras on Lenovon pelittää! Jos ei, Gigantti hoitaa. Mie luotan. Oon ollut heijän tietokoneasiakas jo vuodesta 2010.

Valtion tuilla eläminen on tiukkaa. Opintotuki on hieman yli 250€/kk ja opintolainaa on jäljellä 1500€, kun sitä vielä joulukuussa lainan myöntämishetkellä oli 5200€. Seuraavan lainan saa muistaakseni 15.6. Siispä reilu 3 kk lainarahoilla alle 400€/kk + opintotuki, niin ei sillä eletä! Pelkkä vuokran omavastuu on 301,80€ ja siihen päälle laskut, ruuat ja muut, niin tappiota siinä tekee.

TYÖT

Olen tehnyt noin kuukauden päivät avustajan keikkatyötä. Puhuin postauksessani 14.1., että opintotuki ja -laina eivät riitä elämiseen. No, mää sitten aktivoin tunnukset Sijaiset.fi:n sivuilla, ja kuinka kävi? Keikkatarjouksia alkoi tulla ku sieniä satehella! Oon tehnyt työvuoroja noin tusinan. Eka palkkakin tuli jo. Työnantajani on sama, jolla olin reilun vuoden verran Oulunsalossa. On ollut mukava käydä eri kohteissa ja siten avartaa maailmaa. Eniten olen rakastunut Jäälin yksikköön, jonne olen tehnyt tähän mennessä kolme keikkaa. Tällä viikolla menen sinne huomenna ja lauantaina. Jääli on kiva pieni paikkakunta. ♥

Avustajan työ on ollut kultaakin kalliimpi! Se on valtava voimavara haastavien aikojen keskellä. Siinä on niin paljon hyvää, että sitä ei voi olla tekemättä. Sanat eivät riitä kertomaan sitä ilon ja kiitoksen määrää, jota työtäni kohtaan tunnen. Juuri kyseinen työnantaja on mulle enemmän kuin työnantaja. Se on henkireikä, pelastus, perhe ja elämän merkitys. ♥ Taloudellinen tuki ja turva. Ihmisten kohtaamista. Yksinäisten ilahduttamista. Lähimmäisenrakkautta. Pinnalla pysymistä. Uuden oppimista. Syy jaksaa.

Mistään en suurempaa merkityksellisyydentunnetta saa kuin työstäni. Ja, kyllä se myös opintoja tukee, sillä ohjaustyötä teen avustaessani. Oli kyseessä aikuisen yksilöavustaminen tai koululaisten ryhmäohjaus, molemmat tukevat toisiaan. Avustamalla pääsen etes hitusen pitämään ohjaustaitoa yllä.

Opin nopeasti tuntemaan asiakkaat ja muistan hyvin mitä he ovat puhuneet. Miksi vertaan työtäni perheeseen? Koska jo opisleluaikoina (ollessani yrityksen yksikössä työssäoppimassa) tunsin, että olemme yhtä suurta perhettä. Pidän valtavasti työyhteisöstä, asiakkaista sekä asukkaista. Lämminhenkisyys, kodinomaisuus ja iloinen vastaanotto saivat aikaan tunteen, että tänne mä kuulun ja täällä mua kaivataan. Tällä hetkellä tuntuu, että vaikka miten ja minne työllistyisin, koskaan lakkaa tekemästä avustajan työtä kyseiselle työnantajalle.

En silti ahnehdi töitä. Max. kolme keikkaa viikossa riittää. Torstaina menen Limingantullin suunnalla sijaitsevaan yksikköön, joka on mukava paikka sekin. Vaarana tietysti on, että kiinnyn työhöni ja asiakkaisiin niin paljon, etten malta himmata työtahtia, kun työssäoppiminen taas kutsuu. Ihmisläheisessä työssä on puolensa ja puolensa. Oon aatellu sen niin, että viikonloppuisin joko lauantain tai sunnuntain oon töissä ja kerran kuussa piän vappaata koko viikonlopun.

OPISKELU

Koulu ei oo mennyt kovin hyvin. Se suorastaan seisoo paikallaan. Välillä mietin, että oli huonoin mahdollinen ajankohta aloittaa opiskelu. Toisaalta, millä tätä olisi aavistanut, että rajoituksia vain jatketaan ja jatketaan? Päässä käy ajatus, että miksi baarit saavat olla auki, mutta kouluihin ei oteta työssäoppijoita?

Vallitsevan tilanteen vuoksi en ole päässyt 27.11. jälkeen työssäoppimaan. Opiskelu ei todellakaan ole mennyt putkeen. Jotenkin vain oon sinnitellyt ja saanut etätehtävät tehtyä. Jokaisella Teams-tunnilla olen ollut mukana.

Tänään opettaja mainitsi, että työssäoppimispaikkoja kannattaa kysyä esim. lähikuntien kouluilta. Koulukaveri, joka on oppisopimuksella Limingassa, suosittelee kysymään Limingasta. Siellä kuulemma kaivataan ohjaajia. Mitähän muita lähikuntia olisi, joita rajoitukset eivät koske…? Kempele, Muhos, Tyrnävä… matkaa tietysti tulisi, mutta aina kannattaa kysyä. Kuulemma esiopetuksesta voi myös kysyä, jos kerran koulut eivät ota työssäoppijoita. Tuirassa on päiväkoteja muutama. Kokemus sekin ois päästä eskariin. Siellä voisi tehdä ekan tutkinnon osan.

Lähinnä haluaisin oppia antamaan opiskelulle aikaa, jotta voi sitten hyvällä omallatunnolla elellä muutakin elämää. Ei ole ollut helppoa tämä aika, kun kaiken saa suunnitella ja räätälöidä itse. On koulu silti mielenkiintoista. Vaikka väsymyksen vuoksi opiskelu takkuaa ja harmittaa kun aina ei saa mitään kunnolla tehtyä, oon kiitollinen siitä, että minut valittiin opiskelemaan. Kolmas kerta toden sanoi. Vaikkei aina siltä tunnu, oon oppinut todella paljon.

Nyt alkaa väsyttää, pakko luovuttaa tältä päivältä. Nimipäiväsankari käy lepäämään, jotta jaksaa Jäälissä huomisen päivän skarppina avustaa. Moikka. :)