Alakuviikon haasteet ja ilot

Arkena niin koruton

Maanantaiaamuna en muistanut laittaa korvakoruja korviin. Mulle on käynyt joskus ennenkin niin, että kotoa lähtiessä korvikset unohtuu. Toimistossa katsoin hoitaja, eikä heistä yhdelläkään ollut korviksia, tai ehkä yhdellä viidestä. Otin työpäivän ajaksi myös luokkasormuksen pois, sen, joka on keikkunut noin 13,5 vuotta vasemmassa peukalossani. Ei sen käytöstä työaikana sanomista ole tullut, mutta onhan se ammatillisesti oikeaoppisempaa työskennellä koruttomin käsin.

Tuli mieleen vanaha 90-luvun sarja Samaa sukua eri maata. Sen tunnuslaulu meni niin että "sitä kaikkea juuri se on / arkena niin koruton / hetken rakkauden ensikätköistä sen / sellaista juuri se on". Itse sarjasta en muista mitään, en edes näyttelijöitä, mutta tunnari on jäänyt mieleen. Mä nyt oonki tällainen kävelevä jukeboksi. :P

Toki on myös niitä aamuja, jolloin arkena niin korut ON. Korvikset on vakiasuste ja kyllä mää sen sormuksenkin peukkuun sujautan. Kaulakoruja en oo käyttäny pitkään aikaan, koska mulla ei oo mitään hyviä, ja niiden pukemisessa ja riisumisessa on oma vaivansa. Jo pelkkiin korviksiin menee tarpeeksi aikaa. Haluan ne yöksi pois koska ne painaa. (Nimimerkillä 6 korvalävistystä.) Rannekorut ei oo mun juttu, paitsi ehkä juhlissa. Sormus on helepoin niin kauan kun sitä ei unohda minnekään. Kuten eilen eräs jätti sen töissä tiskipöydälle, josta se ois huonolla onnella saattanut lähtä kävelemmään. :'D

Kun lokakuussa öisin pakastaa

No, eilisaamu oli kylmä ja luminen. Vielä maanantaina lunta ei ollut työpaikkani suunnalla, mutta Tuirassa senkin edestä. Tiistaina maa oli valkea myös Oulunsalossa. Ma-ti välisenä yönä oli ollut pakkasta – miksipä muuten maa olisi lumen peitossa. Ja väliotsikon lainaus on mistäs muusta kuin Arttu Wiskarin Sirpa-kappaleesta.

Rantaan polkiesaani otin kuvan

Jeps. Keksiviikko. Eikä ku keskiviikko. Eikä ku hmmm...onpas mulla keksejä kaapissa, ne joita pyhänä leivoin Millan kanssa. Voijaan Peksin kanssa ens pyhänä syyä ne. Sillä ajatuksella niitä säästin. Voehan Peksi ja keksi... ja mikäköhä muu rimmaa. ;D No nii, back in business.

Kirjoittaessani olen hyvällä tuulella, mutta voin kertoa, että mielialani ovat ailahdelleet hyvin paljon viime viikkoina. Joo, hormonit. Nainen voi laittaa kaiken menkkojen tai ovulaation piikkiin, kuten olen sanonut. Oon herkkä ja yksikin sana voi saada mut suuttumaan tai hihittämään, ärsyyntymään tai ilahtummaan. No mutta. Näillä mennään, nollasta sattaan, laijasta laittaan.

Hyvää keksi-keski-seksi-mitä-lie-viikkoa! ;)