Torstai semitoivoa täynnä

Moikka!

Lähin tännään töistä nuin varttia aiemmin menemään. Johtuu siitä, että mulla on parina päivänä viivästyny lähtö nuin viidellä minuutilla. Selevisi tännään, että siihen asti kun on merkitty päivä, päättyy työaika. Vaatteiden vaihto ei kuulu työaikaan, höh. Tottahan mää ymmärrän sen, että jos hommat alkaa 7, niin silloin on oltava kello 7 työvaatteet päällä ja valamiina aloittammaan. Mutta kyllä mää tykkään, että töistä pääsee rauhassa lähtemään niin, että jos päivä päättyy klo 15, niin sillä kellonlyömällä saa olla työmaan ulukopuolella huitelemassa kotia kohti. Vai kuka haluaisi ehdoin tahdoin vielä tallustaa pitkin työpaikan käytäviä kun päivä on ajallisesti pulkassa?

Joo, ehkä se on omaa mukavuudenhalua, että menee varttia aiemmin jo vaihtamaan vaatteita, käy vessassa, tiskaa omat astiat ja pakkaa repun valmiiksi, mutta sou not? Niin kauan kun mulla ei ole kellokorttia, livahdan kyllä himaan minuutteja ennen työajan virallista päättymistä. Toki, koska olen sote-alalla, jo pelkkä omatunto sannoo, etten voi jättää asiakasta yksin ja kaikota paikalta ilmoittamatta kenellekään mittään. Kuka sitäpaitsi jaksaa nipottaa jos muutaman minsan lähtee etuajassa? Jos oisin työnantaja eikä alaisellani ois mitään tekemistä, antaisin hänen mennä.

Tänään kävi kuitenkin niin, etten ehtinyt siihen bussiin johon oisin halunnut. Siispä ajattelin että varttitunnin tässä praataan blogilleni seuraavaa linja-autoa odotellessa. Eipä täällä niin kova pakkanen ole, että näpit jäätyisi tunnottomiksi. Tässäpä sitä on jo noustu bussin kyytiin ja tuotettu melekonen määrä tekstiä. :'D Oulunsalosta onneksi kulkee arkisin nuin vartin vällein yhteyksiä.

Kait siinä on sekin, miksen mielelläni tekis minuuttiakaan ylitöitä, että teen täyttä päivää. Mulla on elämää töitten ulkopuolellakin (kenelläpä ei olisi) joten vapaa-aikani on kortilla. En halua tuhlata kallista aikaani töissä ravaamiseen enempää kuin on niin sanotusti pakko. Niin sanotusti siksi, että töissä käyminen on loppujen lopuksi oma valinta, vaikkei joka päivä siltä tunnu.

No, toivoa tuo tähän torstaihin sentään se, että tännään tuli eka palakka! Ja hyvä tili tulikin. Maksoin puhelinlaskun ja seuraavaksi lähtee kotivakuutus, aloe vera -tuotteet ja marraskuun vuokra.

Oon taas aamusta asti ollu kahden vaiheilla siitä, menenkö kuntonyrkkeilemään. Reenit on ma ja to, mutta maanantaisin en pääse, koska ne loppuu siihen aikaan ku mun on jo oltava nukkumassa. Torstaisin ne loppuu 18.40, mutta kotiin siirtymiselle on varattava aikaa. Tuiraan ei suorilta hikisenä reenivaatteissa ihan 20 minuutissa polokasta. Eikä se niin justiinsa oo, vaikka joskus maatemeno viivästyisi, mutta yliväsymystila ei ole mukava. Sitä vältän kuin ruttoa. Te tiiättä että oon tarkka 9h yöunista! Ja ku eilen illalla jooga loppui vähän jälkeen 19 ja pääsin 20 nukkumaan, mulla on jo tunnin univaje. Muutenkin kotona hommaa ja Peksi tullee huomenna ja töihinki pitäis selvitä joten ei kiitos treenejä tännään.

Torstai ja treenit on mahdollinen yhtälö silloin, kun mulla ei ole viikolta kertynyt univajetta ja kun saan töitten jälkeen nukkua noin tunnin päiväunet. Nukun ikään kuin "piikkiin", koska illalla maatameno vääjäämättä viivästyy. On se tarkkoo hommoo! Mutta se on oltava, jotta oikeasti jaksaa. En minä tätä väsymysherkkyyttä ole valinnut. Tekisin mitä vain ettei mulla olisi tätä, mutta mun ei auta kuin elää oman hyvinvoinnin ehdoilla.

Käyn Ruohonjuuressa, haen Postista allu-tuotteet ja meen kottiin ottamaan ne päikkärit ja siivoammaan. Yritän myös ehtiä käydä konneella, ku ikinä tahdo aika siihenkään riittää. Nii ja pilates olis myös kiva tehä kotona. Kyllä tälle viikkoa jo treenattu on, ku ma sali ja eilen sali ja jooga. Harmittaa lähinnä se, ku on monet torstait pitänyt mennä reeneihin mutta aina on tullu jottain. Mut kuten sannoin, oma hyvinvointi edelle. Kyllä kunnon yöunet treeneistä aiheutuneen ylikierrostilan voittaa.

Dudii, onpa taasen avauduttu. Toisin kuin viime torstaina, ei vajota tännään epätoivoon. Olkoon edes semitoivoa.

Yes. Helepotti kun sai tänne raatattua, sillä kenelle tai keille muillekaan puhuisin? Olen avoin ja bloggaaminen tuntuu luontevalta tavalta puida haastavatkin asiat. Tämä on se mun juttu. :)