Helou. Huh mikä viikko. Töissä oli jälleen kestämistä, koska tolokuton väsy. Oli niitä hyviä ja hauskojakin hetkiä välissä, onneksi. Viikonloppu alkoi, vihdoin, ja konsta lähti siviiliin.
Odottelen asemalla Peksin junaa. Siitä on melkein se neljä viikkoa kun met viimeksi näimmä. Hän on täällä viikonlopun. Ajateltiin että mennään kohta tuohon aseman La Festaan pizzalle, huomenna Kärppäpelliin joka on minulle elämäni eka ja sunnuntaista ei vielä tietua.
Njoo. Jaahas juna saapuu, justihin kuulutettiin. Tarvii lopetella ettei sormet jäädy. Jatkosuunnitelmaa ei ole minkään suhteen. Katsotaan omalla painollaan ja päivä kerrallaan että mitä tästä tullee. Niin sumussa muutenkin mennyt nämä viime viikot ja kuukaudet, että tarvitsen todellakin aikaa asettua. Yes, viikonloppuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti