Huomenta. Nämä aamut ovat parasta aikaa käyttää puhelinta, kun on puolen tunnin bussimatka töihin. Siksi kirjoitan taas sen mitä vajaassa kymmenessä minuutissa ehdin. (Oon jo käyttänyt aikaa viestien lukemiseen ja niihin vastaamiseen.)
Miksi harjoitan itseapua jälleen? Pian selviää.
Ongelma: LIIKAA TEKEMISTÄ
Tekemisen paljous on ikuisuushaasteeni. Olen viime vuosina opetellut karsimaan ja olen siinä onnistunutkin, mutta vielä on petrattavaa ja paljon. (Paljon? Olenko niitä ihmisiä, joille mikään ei riitä?) Tekemättömät tehtävät stressaavat, ketäpä ei. Kuten olen puhunut, eritoten siivoamaton kämppä. Siivouksen lisäksi haluan ehtiä leipoa juustokakun sunnuntaisia synttärikutsujani ajatellen. Taas tullaan tähän, että mihinä iasuksen välissä mää tämän kaiken eherin? Tännään meen töitten jälkeen Tyttöjen Talolle, josta suoraan joogaan. Slow yoga alkaa 16.45, joten en ehtisi käydä kotona kuin kääntymässä, eikä siinä olisi mitään järkeä. Jooga loppuu klo 18 ja kotiin kun pääsen, alkaa kello olla se, että Tuitsulla on nukkumaanmenoaika. Siinä paljoa ruveta jynssäilemmään saati kakkupohojan keksejä murskaamaan. Tai vois, mutta seuraamukset tiedetään: ylikierrostila, ärtymys, univaje ja aivan jäätävä morkkis: oliko tämä kaikki valavomisen arvoista? Ei ollut. Lähes mikään ei oo.
Ratkaisu: ELÄ TEE
Sen sijaan että sanoisin itselleni "karsi kaikki ylimäärinen", "aseta asiat tärkeysjärjestykseen", "priorisoi" tai muuta akateemista muka-järkevältä-kuulostavaa liibalaabaa, annan lyhyen ja ytimekkään neuvon: ELÄ TEE. Näinpä. Tämä on esimerkki siitä, kuinka monimutkaisen voi yksinkertaistaa. Jos tuntuu että kotihommat kaatuu päälle, kuka hullu niitä on käskenyt tehdä? Ei kukaan minua pakota siellä kotona yhtään mihinkään, muu kuin minä itse. Aivan hyvin voin säästää aikaa ostamalla joskus sen Subin sen sijaan että leikin tuntikaupalla hellapoliisia (tuskin se moniviljapatonki harvoin nautittuna on yhtään sen epäterveellisempi vaihtoehto kuin itse tehty ruoka).
Ja, jos ja kun kerran kodin siisteys mulle merkkaa, käy homman kimppuun ku sika limppuun! Mitä suotta aikailet. Se on muuten niin, että monasti asioiden ajattelu on vielä vaikeampaa kuin itse tekeminen. Elä siis vaivaa päätäsi tekemättömillä asioilla vaan tee ne heti alta pois. Siinä ei kauan nokka tuhise, vai hä?
Syy miksi edes haluan sen juustokakun valmiiksi mieluusti perjantaina, on se, että sen on hyvä antaa "muhia" jääkaapissa pari päivää ennen tarjoilua. Silloin aromit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Peksi tulee perjantaina, siispä ajatteletteko sammaa ku mie: laita kuule se ukkos hommiin niin ei tartte sun yksin kaikkea teherä. Niin, sehän ois se paras ratkaasu ehheh. :P
Dodii määpä menen tästä porisemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti