Aivan tiettömälläkin tiellä

Hei. Sain kuulla tänä aamuna järkyttävän uutisen. Entinen työkaverini on nukkunut pois. Tapasin aamulla hieman jälkeen 6 yhteisen tuttavamme, joka kertoi asiasta. Olin jo sanomasta, että mulla on kiire bussille, mutta hän halusi välttämättä mulle kertoa. Ymmärrän kyllä. En osannut muuta sanoa kuin "otan osaa".

Ehdimme kuukauden verran tuntea. Ei hän kovin vanha ollut, varmasti olisi ollut vielä useampi vuosi eläkeikään. Muistan hänet reippaana ja rempseänä tapauksena. Olen muutenkin ollut aikeissa käydä vanhalla työpaikalla, mutta nyt sitäkin paremmalla syyllä. Ilman muuta haluan viedä surunvalittelut.

Kuuntelin aamulla bussimatkalla Kaija Koon kappaleen Minun tuulessa soi. Tie jota poljin aamukiireessä bussipysäkille, oli luminen, kuin tietä ei olisi ollut ollenkaan. Sitä kai kutsutaan tiettömäksi tieksi, ainakin sanan konkreettisessa merkityksessä.

Elämä on arvaamatonta. Huomisesta ei tiedä. Työkaverin menehtymisestä on kuulemma viikko, mutta koskaan ei tiedä millaisia uutisia seuraavaksi kuulee. Ja minulla muka kiire. Toisella kiireet ovat loppuneet.

Minä tiedän sinun aina olevan siellä / mihin ikinä tieni mennä voi / aivan tiettömälläkin tiellä / minun tuulessani soi 

Lepää rauhassa entinen työkaverini. Tuun muistamaan sinut aina.