Moikka! Siitä alkaa olla viikko kun viimeksi kirjoitin. Olin sinä aamuna "hieman" maani myynyt ja tekstintuottokin oli sen mukaista. Kyllä se olotuska helpotti, kun vuodatti. Loppupäivän olin perus tomera oma itseni eikä mua pahemmin kiukuttanut enää.
Olen kuullut sanan self help. Vaikken ajankohtaisia ilmiöitä seuraa, tämä sana ei ole jäänyt kuulematta. Ilman sen kummempia googletteluja termi on helppo ymmärtää. Taito sekin, että osaa antaa apua itselle. Se kertoo tietynlaisesta omavaraisuudesta ja riippumattomuudesta.
Kävin parisen kuukautta sitten kaverini kanssa keskustelua. Hän kertoi, että itseapu on nykyajan ilmiö, ei vain kirjoissa ja oppaissa, vaan myös sosiaalisessa mediassa. Sama kaveri kertoi, että siinä on kuitenkin tällainen puoli: Jos kerran omalla ajattelulla voi parantaa itsensä, voi jopa masennus olla oma vika. Eikö tunnukin syyllistävältä?
Omalla kohdallani olen todennut, että koko elämä on yhtä self helpiä. Perhetuttuni sanoi aikanaan, kun olimme lapsia: "Viisas auttaa itse itseään." Jo vain. Hyvähän se on aina itse pyrkiä löytämään ratkaisu ennen kuin turvautuu muiden apuun.
Olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse itsensä paras asiantuntija. Toki lapsi ja nuori tarvitsee kasvatusta, ohjausta ja selkeitä rajoja, koska sellainen käsite kuin "omaksi parhaaksi" on vielä epäselvä. Sitä varten on toiset ihmiset, kuin oppaina kasvun tielle. Mutta muuten: en usko, että kukaan voi sanella puolesta, mikä toiselle on parasta. Siksi on hyvä kuunnella itseään, koska vain sillä, että on rehellinen itselle, voi aidosti olla rehellinen toisille.
Miksi kirjoitin otsikon perään "vol. 1"? Siksi, koska päätin alkaa ihan julkisesti puhua self helpistä, jatko-osien kera. Tämä on vasta ensimmäinen versio.
Niin tai näin, toivon että itseavun kautta minä ja moni muukin tulee taitavammaksi itsensä auttajaksi ja sitä kautta elämänlaatu paranee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti