torstai 24. lokakuuta 2019

Taas näitä päiviä

Moikka. Limingantulli. Bussissa. Rankka päivä ja väsyttää. Sitä töissä lukkiutu paikoilleen pitkäksi aikaa. Taas vaihteeksi jäi pitkät päälle. Ärsyttää yli kaiken elämässä se, ku tilanteet lyö eteen varoittamatta. Kun tullee muuttujia. Kun tilanteet ellää. Mutta sitä se on ihmisläheisessä työssä.

Silti. Välillä tulee päiviä, jolloin ei jaksa laittaa omaa persoonaansa likoon. Päiviä, jolloin ei jaksa kannatella toista. Ku aina ei jaksa kannatella edes itseään.

Oon tottunu tekemään töitä tunteettomasti. Suorittamalla. Tulosta vain pittää saaha aikaan. Ei näytetä tunteita. Tehhään vaan. Oon tottunu selviytymään. Kuhan läpi vetää tämän päivän nii sitten koittaa taas rauha. Hetkeksi.

Aina ei vaa jaksa.

Onks sullakin niitä päivii / ku tavallaan / oot irti maasta / hieman irti / tiiäthän mist puhun

Vilma Alina: Palasina

***

Jepjep. Nämä on näitä päiviä, kun väsymys saa mielen mustaksi ja vetää ihan nolliin. Kyllä se tästä kun menee kotiin ja ottaa pienet päikkärit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti