Umpikujassa

Hei. Lepäsin loppuviikon, mutta tilanne ei oo edelleenkään hyvä.

Oon ihan tuhottoman väsyny edelleen. Tänään olin työssäoppimassa mutta kävin totaalisen hitaalla. Tää väsymys on menny aivan hirveän pahaksi, syystä jota en tiedä. Huomenna päästään koululle, jossa on lähiopetusta 8-12. Aiheena tukiviittomat. Ei sillä, mukava nähä koulukavereita livenä sitten noin viiden kuukauden.

Miks umpikuja? Talous. Kelasta kerrottiin, että saan nostaa seuraavan opintolainan 1.8.2021. En mitenkään tuu selviämään 1000€:lla siihen saakka. Mun on alettava töihin. Avustajakeikkoja periaatteessa voisin jatkaa, sillä työssäoppiminen on nelituntinen. Harmi, että tulevan viikonlopun keikat ehtivät mennä.

Ehkä tästä on ulospääsy. On, mä tiedän sen, vaikka tilanne nyt näyttää toivottomalta. Pitäiskö keskeyttää koulu, tehdä töitä ja jatkaa syksyllä, jolloin talous (ja ehkä vointi) olis himpun verran parempi? Vai ihan sinnillä tehdä töitä ja käydä työssäoppimassa? Teoriaa ei onneksi paljon tälle kevättä ole, pari tehtävää ja näyttö.

Just nyt en vaan jaksaaaaa... ajatellaenkä yhtikäs mitään... hetken romahdin kotiin päästyäni, mutta tiiän, että ei auta itku markkinoilla. Kello ei oo etes kuutta ja haluun nukkuun. Varmaan yölläkin kelaan näitä asioita, mut nyt on luovutettava tältä päivältä tai muuten ei tuu mitään.

Aivan hirveä vuosi kaikessa epätodellisuudessaan. Mut mä oon selviytyjätyyppiä. Tästäkin suosta noustaan. Ei hengenhätää.