Varoitus: Tuulia lataa suoraa tekstiä! Jos yhtään mua tunnetta, tiiättä jotta minoon suorasanaanen!
En oo varmaan mitään muuta viime aikoina niin paljoa toitottanut kuin sitä, että juuri nyt en huoli kettään. Mulla on siihen perusteltuja syitä:
2. Edes mun fyysinen energia ei riitä. Enkä tarkoita että väsyisin kesken seksin, vaan sitä, että kaikki tapaamiset saa suunnitella ja järjestää ja niiden perässä mennä viipottaa pitkin maita ja mantuja. Kaukosuhdetapailusta olen saanut niin tarpeekseni, että olen henkisesti lopen uupunut. Juna-aikataulut, niska jumissa kun suudellessa joutuu kurottelemaan, univajeen paikkailu edellisöistä, mitä vielä... Enkä mä raahautuisi edes Rotuaarin pallolle treffejä tekemään. Jalat maitohapoilla ei jaksa ja jalat terveinä seison mieluummin vaikka aurinkosoturiasennossa joogamatolla.
3. Liikaa valinnanvaraa. Tiedän, että mulla olisi ottajia. Siitä on seurannut voimakas vastareaktio: Miehet! Jättäkää mut rauhaan! Olen sitä mieltä, että jos ei osaa päättää, kenen kanssa haluaa olla, on viisaampaa, ettei ole kenenkään kanssa. (Tiedän mistä puhun, kokemusta on.) Elämä on epäreilua ja aina ei mee nallekarkit tasan. Mitä tällä tarkoitan? Sitä, että olen hyvin valikoiva miesten suhteen. En ole kiinnostunut heistä, jotka ovat kiinnostuneita minusta. He eivät saa minua. Vastaavasti tuskailen sitä, että miksi aina rakastun miehiin, jotka eivät halua alkaa seurustella kanssani. Juuri nyt mulle ei kelpaa kukaan.
4. Tätä nykyä haluan vakiintua, en säätää. Tässä on syy, miksi suhteeni eivät ole kestäneet. Pelkkä ajatus sitoutumisesta ahdistaa, suorastaan oksettaa. Oon tähän mennessä ajatellut, että helpommalla pääsee, kun vain tarttuu hetkeen, kokeilee ja ottaa kevyesti, vailla suunnitelmia ja sitoumuksia. Ei enää! Alan saavuttaa sen vaiheen, että haluan pysyvyyttä ja vakavuutta. Ajattelen alitajuisesti jokaisesta miespuolisesta tuttavasta, olisiko hänesssä potentiaalia, mutten lupaa mitään, jos olen vähääkään epävarma. Enää en halua särkeä kenenkään sydäntä! En edes omaani. Tähän väliin siteeraan Zen Cafén kappaletta Älä tee, joka sopii hyvin aiheeseen:
”Älä tee minun kanssani mitään sellaista / jonka voisit säästää siihen /kun sinulla on mies jonka todella tahdot”
Sanan mies paikalle voisi kirjoittaa nainen. (Notta ihan vaan tieroksi teille miehillekki!) Molemmat osapuolet kantavat vastuun, molemmilla on peiliin katsominen. Kiitos Samuli Putro, että olet tietämättäsi antanut minulle näin arvokkaan ihmissuhdeneuvon. Parempi katsoa kuin katua. Parempi säästää kuin säätää.
Summa summarum: Miehet, älkää tehkö tätä minulle liian helpoksi. Monella olisi minulle maailma pedattuna, selvääkin selvemmät sävelet. Vaan minä en taivu. Kyllä mä kerron sitten, kun olen valmis pariutumaan. Kyllä se näkyy ja kuuluu kauas. Vasta, kun olen lopen kyllästynyt yksinoloon. Siihen voi mennä kuukausia, vuosia, kuka tietää. Vasta, kun voin olla varma, että hetki on oikea ja ukko sopiva. Vasta, kun voin luottaa omiin tunteisiini. Ei kiirettä. Omalla painollaan. Nyt ei ole sen aika. Haluan saaha enste koulun käytyä ja nykyisestä asunnosta muutettua.
Sen sijaan ystävät ovat tällä hetkellä ihmissuhteiden parasta antia. Toki myös Mymmeli. Eläin on ystävä. Olen sitä mieltä, ihmisen ja eläimen välinen suhde voi olla jopa tärkeämpi kuin yksikään ihmisen ja ihmisen välinen. Kiitos, että ootta olemassa, Mymme and friends. ♥
Tilannepäivitys 2.6.2019: Ei mitään uutta auringon alla. Näin on oikein hyvä kunnes toisin sanotaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti