Kirkkahasti läpi!

Moikka moi! Mulla menee tällä hetkellä oikein hyvin. Antakaapa kun kerron jälleen kuulumisistani.

TYÖSSÄOPPIMISJAKSO

En oo jussiaaton jälkeen juuri ehtinyt blogata, sillä mulla on ollut paljon asioita hoidettavana. Halusin muun muassa keskittyä viimeisiin näyttöpäiviini, jotka olivat sunnuntaina ja maanantaina. Hyvinhän niistä meni kumpainenkin. Ohjasin sunnuntaina tuolijumpan, josta sain hyvää palautetta. Soitin myös pianoa ja mulle alettiin esittää jo kappaletoiveita. Eilettäin käytin muuan asiakasta kaupassa asioilla. Muuten tein samoja hommia kuin yleensä eli tarjolin, nostin, syötin, juotin

ja suihkutin.

Eilettäin hieman ennen kotiinlähtöä työkaverini kysyi, pääsisinkö huomenna töihin. Hän oli soitellut kaikki läpi muttei ilmeisesti ollut saanut sijaista. Niinpä minä suostuin, sillä oisin joka tapauksessa tullut, kun mulla oli tännään se arviointi. Sama se on olla töissä, vieläpä kun saa palkkaa. Tänään siis oli minun ensimmäinen palkallinen työpäiväni.

Opettajani kävi tänään aamupäivällä työpaikalla, sillä meillä oli arviointikeskustelu. Tuli pelkkää hyvvää palautetta ja sain parhaan mahdollisen arvosanan. Kiitettävä 5 ropsahti. Jotta kyllä se meni kirkkahasti läpi. Työharjoittelujakso meni todella hyvin, siispä paremmin kuin osasin odottaa. Mahtavaa! =) Nyt saa tuulettaa! JEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!

♫ Kuka kiittää sua / kun sä kaikkesi teet? ♪

Oon saanut paljon kehuja: ”reipas”, ”oma-aloitteinen”, ”tarkka”, ”monitaituri”, ”lahjakas”, ”aktiivinen”, ”avoin uudelle”, ”huolellinen”, ”kohtelias”, ”huomaavainen”, ”viehättävä vetäjä”, ”sää oot ihana ihminen”, ”osaa huomioida asiakkaan toimintakyvyn”, ”uskaltaa mennä lähelle asiakasta”, ”ei pelkää koskettaa”, ”ei ryntää avustamaan vaan kuulostelee ja antaa asiakkaan tehdä itse niin paljon kuin kykenee”, ”suunnitelmallinen”, ”noudattaa työaikoja”, ”tekee asiat alusta loppuun asti”. Tämä palaute on tullut niin opettajalta, työkavereilta kuin asiakkailtakin.

Kiitos! =) Ootta tekin ihania.

Vaikka toisinaan tuntuu, etten oo ansainnut kehuja, niin kyllä niiden kuuleminen aivan oikeasti hyvältä tuntuu. ♥ Onhan se ammattitaidon kehittymisen kannalta erittäin tärkeää, suorastaan välttämätöntä, että saa myönteistä palautetta. En todellakaan ylpeile osaamisellani vaan oon tätä nykyä hyvinkin nöyrää tyttöä. (Nuorempana saatoin olla ylimielisempi ja kalastella kehuja ja huomiota, mutta en enää.) Ossaan kyllä ottaa vastaan kehuja. :)

En olisi uskonut, että menestyn näin hyvin. Joko mulla on juuri nyt poikkeuksellisen hyvä kausi tai sitten vain olen vihdoin löytänyt oman paikkani. Hetkeäkään en väheksy lähiavustajan työtä – tämä jos mikä on tosi elämää.

Mää ja mun monet roolit

Opettajalle tänään kehuinkin, että vanhustenhoitotyö on erittäin monipuolista. Milloin olen hoitaja, milloin tarjoilija, milloin vaikkapa pianisti. Työssäni saan olla useassa eri roolissa. Olen saanut toimia niin kosmetologina, fysioterapeuttina, saattajana kuin viihdyttäjänäkin. Työssäoppiminen on vain vahavistanut ajatusta siitä, että minusta on moneksi. Onhan mulla näitä rooleja ollut elämäni varrella vaikka kuinka: myyjä, hieroja, siivooja, ohjaaja, ”ope” (oppilaat kutsuneet), ”hoitaja!” (tottelen tätäkin nimikettä, kiitos ylennyksestä ;)), ”uimari” (muuan oppilas kutsui nauraen), esiintyjä, avustaja, puhuja, kirjoittaja, kokemusasiantuntija, selviytyjä, ”neiti kehonrakentaja” (näin sanoi ex-työpaikan työsuojeluvaltuutettu), ”kissa”, kissanomistaja, vapaaehtoistyöntekijä, kodin hengetär, hifistelijä, matkustaja, maailmanparantaja……..

Minulla on paljon ominaisuuksia. Olen mitä milloikin, mutta sen verran vielä siteeraan, että ”Mussa aina riehuu mun Pohjanmaan Tuulia”. Vaikka minä lähtisin Pohjanmaalta, Pohojanmaa ei lähäre minusta! Se näkyy ja tuloo näkymähän kaikessa mitä teen, milloin vähemmän, milloin enemmän, mutta se on aina osa minua.

Monilahjakkaana ihmisenä ♪ multa löytyy kädentaitoa...♫ Saada tilkka kahvimaitoa, ehee. Voisin lypsää sen lehmän utareista. Olisikin mukavaa päästä joskus töihin maatilalle. I ♥ farm.

TYÖ

Se on kuulkaa niin, että minä olen nyt yksi meistä – osa hoivakodin työyhteisöä. Tein eilen työsopimuksen ja toimitin tänään verokortin. Saan L3-tason mukaista hoiva-avustajan palkkaa. Tänään oli ensimmäinen palkallinen työpäivä ja huomenna toinen. Pitkäaikaishoito-osastolla tarvitaan muun muassa syöttöapua, ja sitähän minä osaan antaa. Lusikointia ja läsnäoloa, ei se sen vaikeampaa ole.

Kerroin, että oon tämän viikon vielä käytettävissä. Oon silti vakaasti päättänyt pittää koko heinäkuun lommaa. Mulla tulee ystäviä Tampereelta kylään ja loppukuusta en olisi Oulussa muutenkaan. Opiskelijalla on talous valmiiksi tiukalla, joten lisäraha tulee tarpeeseen. En tiiä tarkalleen tuntipalkkani määrää, mutta uskoisin, että jo näiltä kahdelta päivältä jääpi jo satanen kätteen.

Luin taannoin (muistaakseni) Me Naiset -lehdestä jutun Maisa Torpasta, joka on Jari-Matti Latvalan avovaimo, ex-bikinimissi ja tv:stä tuttu julkisuuden henkilö. Haastattelussa hän kertoi, kuinka hänet nuorempana leimattiin bimboblondiksi. Hänen silloinen roolinsa oli tv-julkkis, jonka ei tarvinnut osata juuri muuta kuin ”keikistellä” ja olla esillä. Nykyisin hän tekee lähihoitajan töitä ja opiskelee samalla sairaanhoitajaksi. Tiiättäkö mitä? Minä samastun Maisaan aivan täysin. Ajattelin itsekin joitakin vuosia sitten, ettei mulla oo tässä elämässä juuri muuta virkaa kuin seksikkäiden selfieiden ottaminen ja esille laittaminen. Ja mitä vielä! Nykypäivänä autan ihmisiä työkseni ja olen sinut hoitajan vaatteissa. Maisa kertoi lehtihaastattelussa mitä työkaverit olivat sanoneet hänelle helsinkiläisessä sairaalassa: ”Sinä olet nyt yksi meistä.” Näin se on, niin minä kuin Maisa Torppa olemme tärkeä osa yhteiskuntaa. Maisa kertoi vielä: ”On ihme, että minusta tuli näinkin tasapainoinen.” Yhdyn lauseeseen täysin. Viis niistä vanhoista tissivakoherutuskuvista! xD Ne ovat aivan toisarvoisia. Minä ja Maisa ollaan suunnilleen samanikäisiä naisia, joiden elämässä on paljon samaa: hoitotyö, pianonsoitto, kokemukset, elämänarvot jne. Nostan hattua sulle, Maisa Torppa!

KAVERIT

Kerrotaanpa muista elämän osa-alueista vähän karkeammin, ettei aivan romaaniksi mene, kuten mulla tahtoo mennä. :D

Well well, friends and burgers (no ehkei sitä jälkimmäistä). Kovasti ne kyselöö milloin tuun Tampereelle ja kovasti niillä tuntuu olevan asiaa – en tiiä mutta musta tuntuu että erityisesti manselaisilla on asiaa. Aina tuntikaan ei riitä puhelimessa puhumiseen. :’D Nii-in, mikäpä minä olen sanomaan, kun itsekin olen Nääsvillestä kotoisin (valitettavasti vai onneksi?). Pata kattilaa soimaa. ;)

Mulla on paljon kavereita ja heitä assuu joka puolella Suomea. Oon luonnostani seurallinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, joka saa uusia ystäviä tuosta vain. Mulla on kavereta niin paljon, että jo yhteydenpito heihin kaikkiin käy toisinaan työstä. :’D SEN MÄ VAIN SANON eritoten teille tamperelaiset, että älkää loukkaantuko, jos en tämän kahden vaivaisen viikon aikana ennätä tavata teistä jokaista. En oo vielä uskaltanut lupailla liikoja enkä lyyä lukkoon tiettyjä päiviä, jotten ylikuormitu. Mulla on alustavia suunnitelmia mielessä jo niin paljon, että kokemuksesta tiedän kalenterini täyttyvän hyvinkin äkkiä. Jos haluatta ehdottomasti nähdä, tulukee tänne Ouluun mua moikkaamaan. Tekin tuutta joskus minun perässä enkä minä teirän perässä, pitäkää mielessä se! ♥

SEN MÄ VAIN SANON, että aina mä en ehdi vastata What’s App -viesteihin edes saman päivän aikana. Sori vaan kaverit, mutta niin paljon kuin mä haluaisinkin pitää yhteyttä teihin kaikkiin, mulla ei aika riitä. Mulla ei What’s App hiljaista päivää näe tai sitten se on todella harvinaista. Mikäs siinä, mukavaa se on porista, vaikka vähempikin riittäisi. Jos ystäviä kaipaatta, minulta voi kysyä, sillä minulla heitä on vaikka muille jakaa.

KESÄSUUNNITELMAT

26.6. aamuvuoro, syöttö yms. (ei sentään yösyöttö :P)

27.-30.6. töitä/ kavereita/joogaa, Oulussa oon anyway

1.-4.7. Milla tulee mun luo Ouluun

13.7. Mira tulee mun luo Ouluun ja tarkoitus ois tuona päivänä hypätä benji

14.7. Mira lähtee Tampereelle...

15.7. ...minä tulen Mymmen kanssa perässä

16.-25.7. välillä teen ajoreissun Pohjanmaalle, jossa viivyn noin neljä yötä → Nivala, Haapajärvi and Närpes, here I come!

Tampereella aion jonain päivänä käydä Om Yoga -koululla, ajaa Nokialle äidin serkkua tapaamaan, uida, siivota pari kaappia ym…

26.7. alustavasti näen Jesseä

27.7. sovittua menoa kaveriporukalla

28.7. paluu Ouluun

29.7. koulu jatkuu EA1 -kurssin merkeissä

♪ Kun sä hyppäät korkealta / kuka ottaa kiinni? ♫

Voisin viimeistään huomenissa meilata sinne Xon-puistolle ja kysyä, pääsenkö hyppäämään benjin ilman, että mun tarvii ostaa lippua Suomipop-festareille (uskon onnistuvan), ja saako serkkuni tulla mukaan hypyn kuvaajaksi. Kysyn myös, voinko ostaa ennakkoon lahjakortin, jolloin hyppy maksaisi 50€ (paikan päällä se olisi 80€).

RAHA

Mulla on saatavia enää yhteensä 88,05€. Lisäksi yks kaveri maksaa mulle 10€ kun näemme, mutta sitten joskus. Eikä se rahojen maksu tai maksamattomuus mun hapensaantiini vaikuta, mutta tympäsee vaan joutua odottamaan kauan sitä mikä on aikaa sitten luvattu maksaa. Velanmaksun tahallinen viivyttely, se kiukuttaa eniten. No, kannattee ajatella niin, että mieluummin saatavia kuin velkaa. Velallisiltahan se raha on pois eikä minulta. :)

RAKKAUS

Ei mitään uutta auringon alla. Tällä hetkellä rakkauteni kohdistuu kissaan, työhön, harrastuksiin, kesään ja elämään. Oon miettinyt, että jos mulla olisi ollut opiskeluaikana ihmissuhdehuolia, tuskin olisin näin tolpillani. Mulle on tehnyt hyvää olla itsekseni. Tiedän nykyisin entistä paremmin, mitä haluan ja mitä en ja alan hahmottaa, millaisen miehen sitten joskus oikeasti haluan. Siteerataan Juha Tapiota vielä loppuun: ♫ Sä oot valmis rakkauteen ♪ Minähän olen, kunnes aika on sopiva. ♪ Kuka näkee sut? ♫ Se näkee joka niin päättää ja haluaa.

Se ei oo raha eikä rakkaus / vaan tunne tää / jonka ympärillä maailma meillä pyörähtää...

ASUMINEN

Tässä heti kun muilta hommiltani joudan, alan laittaa asuntohakemuksia. Haluan ehdottomasti muuttaa Tuiraan ja aion tehdä sen niin pian kuin mahdollista, vielä tämän vuoden puolella. Jos joku löytää mulle Itä-Tuirasta parvekkeellisen yksiön tai kaksion, jonne saa ottaa kissan, saapi vinkata! Oon aivan kypsä asumaan täällä Koskelassa, jonne kesälläkin puhalteloo kylmää ilmaa tupaan. Toisekseen, tämä on liian kaukana kaikesta. Tuira on kuin Rooma – täynnä leipää ja sirkushuveja. Se on kaupungionsa, jonne kaikki Koskilinjat vievät. Siellä on niin rakas kylmäuintipaikkani kuin tarvittavat palvelutkin: ruokakauppa, pankkiautomaatti, kahvilat ja ravintolat. Lisäksi sieltä on lyhyt matka keskustaan. Tuiraa kohti siis.

TERVEYS

Minua on kehotettu ottamaan ferritiinikoe, joten varaan sinnekin ajan tässä kun ennätän. Vaikken usko että väsymykseni raudan imeytymättömyydestä johtuu, ainakin sen voi pois sulkea. Muuten olen viime aikoina voinut olosuhteisiin nähden oikein hyvin ja jaksanut töissä mainiosti.

Siispä: Näillä mennään! =)