lauantai 8. kesäkuuta 2019

Kesäkuun kuulumisia näin yleisesti

Moikka ja hyvää lauantai-iltaa!

Päivä on ollut helteisen lämmin, kuten myös eilinen. Yksi yksittäinen sadekuuro tuli ja yhdesti tännään jyrähti, mutta muuten on ollut poutaista.

Mie en tässä kovin kauaa joua turista sillä kello on seitsemän ja menen tunnin päästä nukkumaan. Mulla oli tännään aamuvuoro ja samoin on huomenna.

*välissä käytti Mymmeliä pihalla ja tuli takas*

Jeps. Eilen ja toissapäivänä olin vappailla ja nyt ekaa kertaa viikonloppuna työssäoppimassa. Kahtoo milloin oisin valmis näyttöön. Kirjoitin torstaina näyttösuunnitelmaa Wilmaan. Se on nyt mulla se juttu. Oon vissiin maininnu esseestä, mutta homma on niin, että äikänope ei oo sitä vielä arvioinut. Taitaa olla lähtenyt kesälaitumille... Ainakin ryhmänohjaajan sanojen mukaan lomalla jo, kun soittelimme ja mainitsin esseestä. No, mennee syksyyn jos mennee, eipä tuolla kiire oo. Voi kökkö se suunnitelma... ei jaksais... nytkin mulla on vajjaat 10 min. aikaa ennen maatemenoa ja haluan käyttää sen bloggaamiseen, koska mulla on asiaa (milloin mulla ei olis?). :D No, lähipäivinä kun naputtelee sen valmiiksi, voi lähettää opelle arvioitavaksi. Tarkoitus olis juhannusviikon aikana aloittaa näyttö.

Kaikenlaista on saanut nähdä ja tehdä ja joka päivä oppii uutta. Tännään ulkoiltiin ja hetken kun olimme ennättäneet olla sisällä, tuli sade- ja ukkoskuuro. Autoin ruokailussaja syöttämisessä tuttuun tapaan. Huomenna saattaa olla yks suihkutus sekä huoneiden siivousta, kun muutama asukas lähtee. Joskus tuntuu ettei jaksa, mutta sitten taas ymmärtää, kuinka tärkeää työtä tuo on. En mä silti täyspäiväisenä ja palkollisena välttämättä tuota tekis. Mieluummin henkilökohtaisen avustajan keikkaa. On mulla muutakin elämää kun opiskelu ja työt.

Kesälomalle haluan jo. Välillä tuntuu, etten ossaa relata. Ajattelen, etten oo ansainnu mitään hauskaa. Ajattelen, että mun pitäis tehä kaikkea kouluun liittyvää. Vaikka eihän kukaan hyvänen aika istu 24/7 koulutehtävien kimpussa. Nytkin mä vaan mietin huomista työpäivää... ja että kohta nukkumaan, jotta ehtii nukkua yli 9 h. (Se on mulle elinehto.) Just tän takii en haluais olla töissä... kun niiden lomassa ei pysty relata, varsinkin jos ja kun on kouluhommia siihen päälle. Kaiken joutuu itte suunnitteleen ja räätälöimään. Ja ottamaan vastuun arjestaan. Kertokaa mulle mitä mä voisin tehdä toisin? Vai onko se vain itte löyettävä oma tapa ellää ja tehä elämästä mielekästä niin, että tasapaino säilyy?

Ei se auta ku ajatella myönteisesti. Oon huomannut, miten paljon kielteinen ajattelu stressaa ja syö voimia. Ehkä mä oon liian pessimistinen, ja tunnustan, että joitakin asioita kohtaan mulla on valmiiksi kielteinen asenne, just sellainen että "ei kiinnosta". Jännä homma miten asenne ratkaisee.

Nyt asenne on että nukkumaan. Tästä asiasta olen tinkimätön.

Turistaan taas paremmalla aikaa. Joillekin ilta on vasta nuori, mutta itse olen tämän päivän osalta ehtoon puolella. Vaan eipä synkistellä. Se on valintakysymys ja se, millaisen rytmin omaksuu. Nonii Tuulia, vähän hymyä niin kyllä se taas siitä. :)

Hyvvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti